Ehkä elokuva näytettiin televisiossa joskus 1980-luvun lopulla, tai kenties isäni kantoi sen iloisena yllätyksenä kotiin videovuokraamosta. Joka tapauksessa näin vuonna 1986 valmistuneen Peikon (Troll) ensimmäistä kertaa noin kaksikymmentä vuotta sitten.

Jotain epämääräisiä kuvajaisia ja muistoja oli jäänyt leijumaan mieleen, mutta myöhempinä vuosina en enää pystynyt sanomaan, mistä elokuvasta ne olivat peräisin. Vasta äskettäin palikat kolahtivat paikoilleen, kun näin Peikon uudestaan.

Peikko on B-luokan elokuva, joka on jopa valittu DVD-dokumenttiin The 50 Worst Movies Ever Made. Se on sekoitus fantasiaa, kauhua ja komediaa – tosin iso osa komiikasta on tahatonta. Peikko on niin huono, ettei se voi olla muuta kuin erinomainen.

Kaikki alkaa, kun nelihenkinen perhe muuttaa kerrostaloon uudelle paikkakunnalle. Kellarissa väijyvä häijy peikko sieppaa perheen nuoremman lapsen, Wendyn, ja ottaa itselleen tämän ulkomuodon. Kun tytön käytös muuttuu ailahtelevaiseksi ja aggressiiviseksi, alkaa tämän isoveli aavistaa asioiden olevan hullusti.

Wendyn hahmossa peikko vierailee kerrostalon muiden asukkaiden kodeissa ja muuttaa nämä vihreäkivisen sormuksensa piikillä eräänlaisiksi koteloiksi, joista kuoriutuu pieniä peikkoja ja trooppista kasvillisuutta. Aivan toinen maailma – peikon maailma – alkaa muodostua kerrostalon suljettujen seinien sisäpuolelle.

Wendyn isoveli tutustuu talon ylimmässä kerroksessa elävään naiseen, joka pian osoittautuu noidaksi. Poika – Harry Potter Jr. nimeltään – saa kuulla omaavansa taikavoimia, jotka hän valjastaa taisteluun pahaa peikkoa vastaan.

Wikipediassa esitetään J.K. Rowlingin myöntäneen, että hän on saattanut aikoinaan nähdä Peikon ja saada siitä alitajuisesti vaikutteita aivan toisesta Harry Potterista kertovaan kirjasarjaansa. Netin tietolähteet paljastavat myös, ettei kirjailijatar ole alkuunkaan ilahtunut uusimmista peikkouutisista: elokuvaa filmataan parhaillaan uudestaan, mutta tällä kerralla huomattavasti suuremmalla budjetilla. Aito ja alkuperäinen Harry Potter palaa pian valkokankaalle.

Ei lainkaan hullumpi juttu, mielestäni. Vaikka elokuvan alkuperäinen toteutus olikin vaatimaton, on Peikossa silti sitä jotakin. Ainakin peikkojen laulu on ihmeellisen hypnoottista kuultavaa. Monen muun tavoin toivon, että se säilytettäisiin uudessakin versiossa.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />