Olipa kerran kauan sitten kaunis sinivihreä planeetta, jota kansoittivat keräilyä ja pyyntiä elinkeinokseen harjoittavat ihmisryhmät. Tässä onnellisessa maailmassa ei kenenkään tarvinnut kärsiä sellaisista vitsauksista kuin nuhakuume, isorokko, influenssa tai tuhkarokko. Sadunomaista, eikö? Fiktiota...? Ei suinkaan!

Kivikautiset "metsästäjä-keräilijät" elivät pienissä toisistaan suhteellisen erillään olevissa yhteisöissä, joissa monikaan tuntemamme tauti ei voinut saada jalansijaa. Useiden sairauksien synty ajoittuukin vasta sille ajalle, kun maanviljelys ja muut ruoanhankintakeinojen uudistukset mahdollistivat elämän suurissa kylissä ja kaupungeissa. Keräily- ja pyyntikulttuurien elämä oli monin tavoin terveempää kuin myöhempinä vuosituhansina, vaikka toki tauteja silloinkin oli. Vesirokko ja yskänrokko esimerkiksi kykenevät sinnittelemään pikkiriikkisissäkin yhteisöissä.

Tämäntyyppisiä asioita olen oppinut syksyn aikana Tautien historiaa -kurssilla, jolle olen asettunut kuunteluoppilaaksi. Haluankin antaa vinkin kaikille tätä blogia lukeville humanisteille: mielenkiintoisia kursseja kannattaa etsiä lääketieteellisen tiedekunnan opinto-oppaista. Itsekin muistaakseni jo kolmatta vuotta hyödynnän Helsingin yliopiston lääkiksen historiakurssien tarjontaa. Koskaan ei ole ollut niin täyttä etteikö ulkopuolinenkin olisi mahtunut mukaan.