"-- -- lääke kasvojen punaisille näppylöille (finnar). Ota Mercurium sublimatum 1 luoti, liitua 1 luoti, lyijyvalkoista 1 luoti, survo hienoksi ja sekoita 1/2 tuoppiin paloviinaa. Voitele sillä kasvot, mutta sitä ennen on näppylöitä puserrettava, jotta sisällä oleva neste tulee poistetuksi."

              - Ohje aknen hoitoon 1500-luvulta.

 

Ihanaa! Posti toi tänään vuonna 1578 ilmestyneen ruotsalaisen lääkärikirjan "Een Nyttigh Läkere Book" suomennoksen, jonka Suomen Lääkäriliitto on aivan äskettäin julkaissut. Mikä piristys ankeasti alkaneelle viikolle.

 

En ehkä ole koskaan maininnut (paitsi rivien välissä tietysti), että rakastan suuresti vanhoja lääkärikirjoja ja terveyskasvatusoppaita. Ne ovat ehkäpä mielenkiintoisinta olemassa olevaa kirjallisuutta: ne kertovat niin ihmeen intensiivisesti aikansa ihmisistä ja ajattelutavoista. Kaikkein vanhimpia teoksia lukuunottamatta ne on kirjoitettu tavalliselle kansalle (tai ainakin kaupunkilaiselle sivistyneistölle), ja lääkärislangin sijaan sairauksien hoitokonsteja, elämäntapaohjeistusta ja terveyskasvatusta onkin annettu suhteellisen selkeällä ja ymmärrettävällä kielellä. Kotilääkärikirjoilla on ollut myös oma merkityksensä lääketieteen suomenkielisen sanaston synnyttämisessä – täytyihän ruotsinkielisen lääkärin ja suomenkielisen potilaan ymmärtää toisiaan.

 

Vanhat lääkärikirjat ovat yhtä aikaa jännittäviä, dramaattisia ja yllätyksellisiä. Niissä voi kohdata näkemyksiä, jotka ovat muuttuneet ajan kanssa aivan toisenlaiseksi, mutta myös sellaisia, jotka aina vain tuntuvat olevan kuten ennenkin. Kunkin aikakauden suuret pelon- ja puheenaiheet nousevat selkeästi esille, esimerkiksi Den Nyttigh Läkere Bookissa tuolloin niin ajankohtaista pestilentiaa eli ruttoa käsitellään kaikkein laajimmin. Toisaalta 1800-luvun lopun ja 1900-luvun ensimmäisten vuosikymmenten lääkärikirjoille ominainen aihe on esimerkiksi "itsesaastutuksen" kauhujen kuvailu. Samaan aikaan ajoittuu myös bakteerihysteria, joka on tehnyt puhtaudesta niin tärkeää – ja saippua-, hammastahna- ja pesuainekauppiaat ja -tehtaat rikkaiksi ja onnellisiksi.

 

Een Nyttigh Läkere Book on ensimmäinen Ruotsissa julkaistu lääkärikirja, ja sen on kirjoittanut ensimmäinen ruotsalainen lääketieteen tohtori Bengt Olsson eli Benedictus Olai. Teosta on luettu myös Suomessa eikä syyttä. Itäisellä puolella Ruotsin valtakuntaa julkaistiin ensimmäinen tautiopas vasta lähes 200 vuotta myöhemmin, kun Johan Haartmanin "Tydelig Underrättelse Om de Mäst Gångbara Sjukdomars Kännande och Motande..." tuli ulos painosta 1759. Seuraavalla vuosisadalla ja erityisesti sen loppupuolella lääkärikirjojen määrä kasvoi huikeasti. 1900-luvulla niiden tulvaa ei hillinnyt enää mikään. Viime vuosisadalle ominaisia ovat erityiskysymyksiä käsittelevät oppaat laajempien yleisesitysten rinnalla. Erityisen elävästi on jäänyt mieleen kolmen vuoden takainen kokemus, kun luetteloin museon kirjastoon kuuluvat noin sata 1800-luvun loppupuolelta suunnilleen 1900-luvun puoliväliin - mutta erityisesti 1900-luvun ensimmäisiin vuosikymmeniin - ajoittuvaa seksuaalikasvatusopasta. Perstuntumalla väittäisin, ettei mitään muuta yksittäistä aihetta ole ainakaan suomalaisessa terveyskasvatuksessa käsitelty yhtä laajasti!

 

Ja vielä lopuksi pieni lainaus Benedictus Olailta avuksi niille, jotka pohtivat tulevan lapsensa sukupuolta:

 

"Vaikkei meillä ole erikoisen varmoja tietoja siitä. Kuitenkin niillä, jotka ovat raskaana poikalapsesta, on oikea rinta kovempi kuin vasen. Jos hän kulkee tyttölapsen kanssa – silloin on hänen vasen rintansa kovempi kuin oikea. -- -- Mutta ne, jotka ovat raskaana poikalapsen kanssa, ovat ihonsa ja värinsä kannalta parempia kuin ne, jotka kulkevat tyttölapsen kanssa. He ovat myös vartaloltaan pienempiä ja vähemmän painavia. He ovat myös ruuanhaluisia, kieli on oikealla puolella ja he tuntevat lapsen liikkuvan vartalossa myös samalla puolella. Pulssi on heillä vahvempi ja nopeampi ja kun he haluavat nousta ylös, he auttavat itseään ensin oikealla kädellä. Samoin liikkuu oikea silmä nopeammin kuin vasen ja kun he lähtevät kävelemään, asettavat he ensiksi esille oikean jalan. Mutta päin vastoin tapahtuu naisille, jotka kantavat tyttölasta. He ovat pelokkaampia ja painavampia. Samoin liikkuu poikalapsi aikaisemmin kohdussa kuin tyttölapsi ja on osoitettu, että poikalapsi liikkuu ensiksi oikealla puolella kohdussa ja tyttölapsi vasemmalla. -- --"