"Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää."

 

 

Suoritin tänään vaativan initiaatioriitin, jonka myötä minusta tuli täysiarvoinen hyvinkääläinen. Istuin puolitoista tuntia Hyvinkään keskushammashoitolan lauantaipäivystyksessä numerolappu (käsin kirjoitettu muuten!) kourassa odottamassa vuoroani, minkä jälkeen hammaslääkäri päätti poistaa väärään suuntaan kasvavan viisaudenhampaani saman tien. Siihen en ollut osannut varautua, vaan olin arvellut saavani uuden ajan myöhemmin.

 

Nyt istun jääpussi poskella, enkä tärise enää – ainakaan kovin paljoa. Kokemus oli loppujen lopuksi lähes miellyttävä, etenkin, kun sitä vertaa edelliseen viisaudenhampaan poistoon (leikkaukseen) kuusi vuotta sitten. Tuolla kertaa puudutus ei toiminut ihan niin kuin oli tarkoitus, ja operaatiosta jäi melkoinen kammo. Olikin oikeastaan hyvä asia, etten nyt joutunut jännittämään hampaan poistoa päiväkausia etukäteen.

 

Luin taannoin kirjaa Hammashoidon perinne (toim Marja Sotamaa, 2004). Se tuli nyt mieleeni, enkä voi kuin järkyttyneenä ajatella niitä ihmisiä, jotka 1900-luvun alussa kestivät (en sano hammasta purren) koko purukalustonsa poistamisen yhdellä kertaa ilman puudutusta. Näitä poistoja tehtiin myös lapsille, esimerkiksi uusia, valkoisia rippihampaita varten. Omat hampaat pois (hyväkuntoisetkin) ja tekohampaat tilalle!

 

Sain muuten hampaan muistoksi. Vaikka se olisikin otollinen kohde harjoitella makrokuvausta, taidan suosiolla säästää lukijoitani ja jättää kuvan ottamatta... ainakin kunnes Valokuvatorstaissa tulee sopiva haastesana vastaan ;)