<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Kuinka hyvin Valokuvatorstain tänäinen aihe sopiikaan tunnelmiini. Olen viimeisen viikon ajan pohdiskellut paljon kasveja ja siinä ohessa luonnollisesti myös niiden kukintoja.

 

627603.jpg

 

Kuvassa on tänään Hyvinkäällä kuvattu, aivan tavanomainen piennarkasvi ja rikkaruoho, Barbarea vulgaris. Toisin sanoen peltokanankaali. Sen kukinto on iloisen keltainen, suorastaan räikeä – ainakin lähikuvassa.

 

Vain kolme vuotta sitten suoritin yliopistolla systemaattis-ekologisen kasvitieteen sivuaineopintoihin kuuluvan kurssin Kasvi- ja jäkälätuntemus. Herbaarionäytteiden avulla sain sangen kattavan käsityksen Suomen luonnon tyypillisimmistä kasveista. Ohessa seurasi tietysti aimo annos hienolta kalskahtavia tieteellisiä nimiä, joita innoissani viljelin kaikille asiasta kiinnostuneille ja kiinnostumattomille.

 

Haalistuneiden herbaarionäytteiden äärellä haaveilin menneistä ajoista, ja kadehdin niitä sukupolvia, jotka kouluaikoina viettivät kesänsä kasveja keräten ja prässäten. Miksi, oi miksi, vanhasta hyvästä perinteestä on tahdottu luopua? Ei ihmekään, jos nykylapset ja -nuoret eivät enää erota edes mäntyä ja kuusta toisistaan.

 

Tänä keväänä kasvitieteen opiskelijoille on tullut käyttöön aivan uusi työkalu lajien opetteluun. Helsingin yliopiston nettisivuilta löytyy Pinkka-tietokanta, jossa voi selailla kasvien kuvia ja nimi- sekä muita tietoja. Valokuvista puuttuu tietenkin täysin se historian henkäys, mitä kovasti herbaarionäytteissä arvostin. Toisaalta kuivattujen kasvien käytöstä tuskin on kokonaan luovuttu. Irronneiden neulasten ja haalistuneiden kukkasten ei kuitenkaan tarvitse enää vaikuttaa kuten aikaisemmin, jolloin kasvin tunnisti kylläkin kuivattuna, mutta ei välttämättä luonnossa.

 

Vaikka sainkin kasvituntemuskurssin tentistä aikoinaan lähes täydet pisteet, on kolme vuotta tehnyt tehtävänsä. Nimien ja kasvien yhdistäminen tuntuu nykyään usein mahdottomalta, ja vaikka tieteellinen nimi olisi vielä mielessä, on sen suomenkielinen vastine haihtunut olemattomiin – tai toisin päin.

 

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 300 vuotta Carl von Linnén, systematiikan isän, syntymästä. Juhlavuoden kunniaksi onkin jo aika kaivaa Retkeilykasvio kaapista ja opetella Pinkasta kasvit uudelleen. Samassa hengessä voi tietysti kiertää myös museoita, sillä onhan juhlakalun kunniaksi Suomessa (ja tietysti etenkin Ruotsissa) tarjolla näyttelyitä, esimerkiksi vaikkapa tämä. Herbaarionäytteet 1700-luvulta ovat varmasti vaikuttavia!