Olen täysin vakuuttunut viimeaikaisten kokemusteni valossa siitä, että antiikin Kreikassa 400-luvulla ennen ajanlaskun alkua kehittynyt humoraalioppi on sittenkin varteenotettava selitys sille, miten sairaudet syntyvät. Tämän hippokraattisen teorian mukaan elimistössä on neljää nestettä – verta, limaa, sappea ja mustaa sappea – joiden keskinäinen tasapaino ylläpitää terveyttä. Joskus kuitenkin käy niin, että jokin nesteistä lisääntyy kohtuuttomasti muiden kustannuksella ja aiheuttaa sairauksia.

 

Kukin neste liittyy tiettyyn elimeen: veri sydämeen, lima aivoihin, sappi maksaan ja musta sappi pernaan. Flunssan kourissa, pää turvonneena ja nenä valuen on erittäin helppoa ymmärtää miksi muinaiset kreikkalaiset yhdistivät liman nimenomaan aivoihin!

 

Koska nesteiden epätasapaino tuottaa kiusallisia sairauksia, täytyy niiden suhdetta tietenkin pyrkiä tasoittamaan. Ruokavaliolla voidaan vaikuttaa liialliseen sappeen ja mustaan sappeen, veren määrää voidaan vähentää kuppaamalla tai iskemällä suonta ja limaisuuteen auttavat muun muassa hikoilu ja oksentaminen. Tänään olen pohtinut ankarasti, miksi kummassa liman määrä ei vähene niistämällä?

 

Kuten kaikki hyvin tietävät, antiikin aikana ihmisen anatomian tuntemus oli jokseenkin puutteellista. Tämä johtui siitä, että ruumiinavauksia ei uskomuksellisista syistä voitu suorittaa. Eräät anatomit leikkelivät kylläkin eläimiä ja tekivät päätelmiä havaintojensa perusteella. Monesti päätelmät olivat kuitenkin virheellisiä. Esimerkiksi ihmisen maksan arveltiin olevan nelilohkoinen (kiitokset Virralle oikeasta termistä!) sian maksan perusteella. Näissä olosuhteissa ei ole suurikaan ihme, että neljän nesteen oppi pääsi syntymään – ja että se pysyi vallalla niin uskomattoman kauan.

 

Ihmisten ruumiinleikkelyt alkoivat vasta 1300-luvulla, ja niissä havaittiin vähitellen, että sairaudet eivät suinkaan johdu nesteiden epätasapainosta. Sittemmin 1600-luvulla englantilainen lääkäri William Harvey löysi tutkimuksissaan verenkierron ja totesi sen olevan umpinainen järjestelmä: veren määrä pysyy vakiona (ellei sitä erityisesti vuodateta).

 

Näiden uusien tietojen perusteella olisi ollut luontevaa, että humoraalioppiin perustuvat käsitykset olisivat väistyneet nopeasti. Vanhat tavat ja uskomukset elivät kuitenkin tiukassa, etenkin kansan keskuudessa, ja neljän nesteen opin keskeisiä periaatteita noudatettiin monin paikoin aina 1800-luvun puoliväliin saakka.

 

Ja kuppausta harjoitetaan edelleenkin Suomessa, saunojen luvatussa maassa.

 

Enemmän tietoa neljän nesteen opista löytyy professori Arno Forsiuksen kirjoittamasta artikkelista "Humoraalioppi ja humoraalipatologia".