1030548.jpg

 

Aina, kun raitiovaunu pyyhältää pitkin Aleksanterinkatua Senaatintorin kaakkoiskulmalla, Helsingin kantakaupungin vanhin kivirakennus alkaa täristä ja paukkua. Talon sisällä vitriineihin kootut juhlavaatteet tutisevat kuin yhteisen pelon vallassa.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Tiistaina 16.10. vietettiin Sederholmin talolla tuoreen näyttelyn avajaisia. Valtava, vellova väkijoukko täytti koko alemman kerroksen, ja vain murto-osa vieraista pääsi näkemään, kun kirjailija Kaari Utrio lausui Yhtä juhlaa -näyttelyn avajaissanat. Kaikki tuskin edes kuulivat niitä.

 

1030561.jpg

Utrio laski, että jokainen suomalainen osallistuu elinaikanaan noin tuhanteen juhlaan. Hän huomautti naureskellen, että syntymäpäiviä, jouluja, häitä, ristiäisiä, nimipäiviä, työpaikkojen merkkivuosia, koulujen lukuvuoden päättäjäisiä, kotibileitä ynnä muita juhlia riittää niin paljon juhlittavaksi, että on suorastaan merkillistä, miten tavalliselle arjelle jää tilaa. Itse juhlimisen lisäksi ihminen kuluttaa merkittävästi aikaa myös omien juhliensa valmisteluun, muiden juhlia varten laittautumiseen ja lopulta juhlimisesta toipumiseen.

 

Jos menneiden aikojen väki katselisi nykysuomalaisten eloa, pitäisi se sitä varmaankin yhtenä juhlana, Kaari Utrio muistutti. Ennen vanhaan ruokapöydän antimet olivat yksitoikkoisia ja samanlaisia päivästä toiseen. Ruokien puolesta juhlat erottuivat tavallisesta arjesta hyvin selvästi – kunnon mässäily oli juhlahumun oleellinen osa. Nykyään suurimmalla osalla suomalaisista on varaa ja mahdollisuus päivittäin valita ruokansa lukemattomien vaihtoehtojen joukosta.

 1030558.jpg

Yhtä juhlaa on näyttely helsinkiläisten juhlista. Se esittelee joitain perinteisiä suomalaisia juhlia, mutta ei ainoastaan niitä. Kaupungin vähemmistöjen – maahanmuuttajien, eri uskontokuntiin kuuluvien, homoseksuaalien – juhlat on nostettu esille tasavertaisina. Helsinki on kautta aikain ollut kaupunki, johon on muuttanut väkeä eri puolilta Suomea ja muuta maailmaa. Monenlaiset juhlaperinteet ovat eläneet ja elävät siellä rinnakkain, kenties osin toisiinsa sulautuneina.

 

Avajaisiltana Sederholmin talolla poreili puhe ja kuohuviini. Ahtaus oli melkoinen, ja näyttelyn yksityiskohdat jäivät suurelta osin arvoituksiksi. Siksipä olikin ilo palata paikalle seuraavana sunnuntaina Aminan kanssa. Teimme hänen kanssaan pienimuotoisen museoretken: ensin ihmettelimme tanskalaisia maalauksia Ateneumin Tarinoita Tanskasta -näyttelyssä ja sitten siirryimme Helsingin kaupunginmuseon Sederholmin taloon.

 

Yhtä juhlaa -näyttely miellyttää silmää. Kahdelta taholta kuulemieni huhujen mukaan sen rakennustyöt on kuitenkin suoritettu ällistyttävän lyhyessä ajassa, pitkiä iltoja tehden. Lopputulosta voi pitää varsin onnistuneena.