Olen jo pitkään halunnut käydä valokuvaamassa Keisarillisen Aleksanterin -yliopiston – siis nykyisen Helsingin yliopiston – entistä karsseria eli putkaa. Pahaksi onneksi paikkaan, jossa ylioppilaat entisaikaan kärsivät rangaistuksiaan julkijuopottelusta, nujakoinnista tai esimerkiksi vankkurivarkaudesta on sittemmin perustettu naisten vessa. Ilmeisen suosittu sellainen. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Hiippailin kamera taskussa sisään Yliopiston päärakennuksen Unioninkadunpuoleisesta ovesta. Käännyin vasemmalle ja kävelin portaat alas. Astelin kulman takana olevaan vessaan. Valitettavasti sisu petti, kun ilmeni, että entisessä karsserissa oli ainakin viisi ”asiakasta” sillä hetkellä. Kuinka perverssiltä vaikuttaa henkilö, joka räpsii kuvia naisten vessassa?

 

Pakitin takaisin ala-aulaan, ja otin muutaman valokuvan vessan ovesta. Olkaa hyvät!

 

254354.jpg

Valokuvan perusteella on vaikea uskoa, että Keisarillisen Aleksanterin -yliopiston päärakennus on valmistunut jo vuonna 1832.

 

Karsseri oli käytännöllinen siihen aikaan, kun yliopistolla oli rikos- ja siviiliasioissa oma tuomiovalta. Vaikka valvonnan alaisina olivat ylioppilaiden ohella myös professorit, virkamiehet ja palveluskunta perheineen ynnä palvelijoineen, ei karsseria (käsittääkseni) käytetty kuin ylioppilaiden rankaisemiseen. Muitakin rangaistuksia – esimerkiksi sakkoa, stipendinmenetystä tai määräaikaista erottamista yliopistosta – suosittiin. Karsserirangaistus poistettiin käytöstä vasta vuoden 1907 opinto- ja kurinpito-ohjesäännössä.

 

Yliopiston aikavälille 1880 – 1890 ajoittuvan inventaarikirjan tietojen perusteella karsseri oli sangen viihtyisästi sisustettu putka. Siellä oli pesupöytä, peili, kampa ja harja sekä vesikannu tarjottimineen ja laseineen sekä neljä käsipyyhettä. Lisäksi karsserissa oli sänky patjoineen, kolme tyynyä, tyynyliinaa ja lakanaa sekä sohva, pöytä, pöytäliina ja matto. Naisten vessassa vieraileva pääsee myös havaitsemaan, ettei huone loppujen lopuksi ole ihan mahdottoman pieni, vaikka vessakopit tietysti nykyään nielaisevat lattiapinta-alasta liki puolet.

 

Karsserissa ylioppilas joutui yleensä viettämään useita päiviä, viikonkin. Oliko karsserissa yhtä aikaa useampia rangaistuksenkärsijöitä? Paha sanoa, mutta tyynyjen ja lakanoiden suuri määrä voisi tietysti viitata siihen suuntaan.

 

On jännittävää ajatella millaista olisi, jos yliopistolla olisi edelleenkin oma tuomiovalta ja oikeus rankaista opiskelijoita ja henkilökuntaa rikkomuksista ja rikoksista. Tällöin voitaisiin valjastaa uudenlaisiin – tai oikeammin vanhanlaisiin – tehtäviin yliopistolla työskentelevät pedellit ja kursorit. Nykyään he ovat vahtimestareita hienolla tittelillä varustettuna, mutta aikaisempina vuosisatoina on toimenkuvaan kuulunut keskeisenä ylioppilaiden ja professorien valvominen.