Tällä viikolla illat ovat täynnä ohjelmaa, ja siksipä en ehdi kirjoittaa mitään omaperäistä, vaan lainaan tähän hieman tekstiä Gustaf Forsténin teoksesta Terveydenhoitosääntöjä koulunuorisolle prof. Leo Burgerstein’in mukaan (1908, 2. painos). Ohjeet sopinevat myös aikuisille.

 

”Makaa kovalla aluksella.

Älä käytä paksua peitettä.

Älä käytä liian korkeata päänalusta.

Älä pidä käsiäsi peitteen alla.

 

Tuulehuta perinpohjin makuuhuone aamuin ja illoin, sekä sänkyvaatteet kerta viikossa.

 

Karta painavia, ahtaita ja puristavia vaatetuskappaleita, niinkuin kannikkeita, suolivyötä, kuristusliiviä, sukkanauhoja, kauluksia, hattuja ja jalkineita.

 

Kävelyssä ovat nauhakengät parhaimmat.

 

Pidä kaula vapaana ulkoilmassa.

 

Älä jätä liian aikaseen keväällä talvipukuasi.

 

Pidä jalkasi lämpimänä.

 

Jos ne ovat kastuneet, toimita ne pian kuiviksi.

 

Pidä jalat lämpiminä,

pää ja kaula viileänä,

niin sä pysyt tervehenä.”

 

Mielestäni on huvittavaa kuinka sata vuotta sitten kropan karaisemista pidettiin aivan keskeisenä osana terveenä pysymisessä. Liian lämpimiin vaatteisiin ei saanut pukeutua, kaulaliinat olivat pannassa talvellakin ja avoimen ikkunan ääressä piti aamuisin harjoittaa voimisteluliikkeitä. Jos totutti itsensä liian lämpimään, sai helposti taudin.

 

Jotenkin kummasti asia on matkan varrella kääntynyt nurin päin. Nyt moni uskoo, että kaulaliinattomuus, liian ohuet vaatteet ja avoimet ikkunat vievät turmioon – tai ainakin syöksevät nuhakuumeen kurimukseen.

 

Mikä lieneekään totuus sadan vuoden päästä?