Tänään käytin töissä lähes koko päivän huoneeni vimmaiseen siivoamiseen. Minulla on (turhankin) iso työhuone, joka on yleensä totaalisessa kaaoksessa. Olen suunnitellut paperipinojen ja tavarakasojen sortteeraamista jo ainakin kesästä saakka, mutta en ole (muka) ehtinyt. Kun eilen palasin töihin lyhyen (viikonloppu + kaksi päivää), mutta sitäkin virkistävämmän loman jälkeen, sain kuulla yllättävän uutisen: perjantaina erästä kotimaista elokuvaa tekevä kuvausryhmä tulee filmaamaan yhden kohtauksen työhuoneeseeni. Apua!

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Siitä saakka olen koettanut saada huoneestani jotakuinkin kuvauksellisen näköistä, mutta aika toivottomin tuloksin. Tänään paikalla kävi kolme kuvausryhmään kuuluvaa henkilöä, ja he antoivat vielä lisäohjeita siivouspuuhiin. Kyseinen otos tulee esittämään 1960-lukua, joten sain ohjeistukseksi karsia kaikki liian uudennäköiset mapit pois hyllyistä. Myös punainen väri oli jostain syystä julistettu pannaan. ”Onneksi” suurin osa kirjahyllyjeni täytteestä on ankeanruskeita happovapaita kansioita, joten kovin montaa mappia en joutunut piilottamaan. Kuvausryhmä ihastui erityisesti (tai niin ainakin heitä tulkitsin) viehättävään kassakaappiin, joka sijaitsee huoneeni nurkassa. Kyseessä on ihka aito museoesine, mutta käyttöön otettu sellainen (ei siellä kyllä mitään poikkeuksellisen arvokasta ole sisällä).

 

Museolla on viime aikoina kuvattu aika paljon kaikenlaista: mainoksia televisioon ja lehtiin, erään nuoren popparin levynkansi, elokuvia, dokumentteja jne. Koska paikka on ollut niin paljon esillä, kiertää talossa vähän väliä erilaisia kuvausryhmiä arvioimassa sopisiko jokin huone heidän käyttötarkoituksiinsa. Ja koska toimistotilat on pyritty kalustamaan vanhoilla puisilla huonekaluilla, käy aina välillä niin, että niissäkin halutaan kuvata. Nyt sitten ensimmäistä kertaa minun työhuoneessani.