Voisin tietysti väittää, että Vuodatuksen viimeaikaiset ongelmat ovat tärkein syy siihen, etten ole saanut kirjoitettua tänne yhtä ahkerasti kuin aikaisemmin. Todellisuudessa en ole vain ehtinyt. Lastunaiheita olisi kyllä mielessä montakin. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Viime torstaina sain luettua loppuun Anja Kaurasen Sonja O. kävi täällä (1981). Kirjaa en ole aikaisemmin lukenut, mutta kylläkin kuullut siitä moneen kertaan puhuttavan. Ensimmäisen kerran Sonja O:n mainitsi äidinkielen opettajani lukiossa (vai olikohan se jo yläasteella?) ja kertoi kuinka ennennäkemättömän suorasukainen kuvaus nuoren naisen seksuaalisesta elämästä kirja olikaan ilmestymisajankohtanaan.

 

Ensi alkuun kirja vaikutti hiukan turhan ”runollisesti” kirjoitetulta makuuni (en todellakaan ole runojen ystävä; SusuPetalin runot ovat ainoita, joista voin sanoa koskaan pitäneeni). Tyyli muuttui kuitenkin pian vähemmän lennokkaaksi ja onnettoman Sonjan hahmo herätti kiinnostuksen. Maahanmuuttajaperheen elämä Suomessa on edelleenkin ajankohtainen asia.

 

Olen ennenkin lukenut Anja Kaurasen / Snellmanin romaaneja ja pitänyt niitä tapauksesta riippuen joko ”ihan hyvinä” tai ”hyvinä”. Huolimatta tiukkapipoisesta siveyden sipuli -asenteestani ja nihkeästä suhtautumisestani seksillä mässäilyyn, olen sitä mieltä, että Sonja O. on paras Kaurasen / Snellmanin kirjoista. Ehkäpä juuri siksi, ettei kirjassa seksi – keskeisestä roolistaan huolimatta – ole siltikään pääosassa. Paljon tärkeämmän merkityksen saavat Sonjan suhteet perheenjäseniinsä, muihin ihmisiin – etenkin miehiin – ja omaan itseensä.

 

Kirjassa käytetty vanhahtava ”stadin slangi”, jollaista isänikin väänsi innoissaan 20 vuotta sitten, vie väkisin ajatukset menneisiin aikoihin, ja tämä vaikuttaa siihen, miten kirjaa tulee tulkittua. Sonja O:ta lukiessa ei voi olla huomaamatta kuinka maailma on muuttunut. Nykypäivänä lähes kuka tahansa nuori nainen voisi julkaista blogissaan kuvauksia vastaavanlaisista seksuaalisista hurjasteluista  ilman, että se hätkähdyttäisi ketään erityisemmin. Viattomuus on todellakin maailmasta kadonnut.