457637.jpgVoitin viikolla Verkkolehti In Medias Resin 30 000 kävijän kunniaksi järjestetyssä arvonnassa hyppynarun, jonka Kirsi toi minulle Helsingin rautatieasemalle torstaina. Oli oikein hauska tavata, ja unohduimme jutustelemaan yli tunniksi.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

(Hyppynarun valokuvaaminen on yllättävän haasteellista.)

 

Kyseessä on kenties ihmeellisin koskaan näkemäni hyppynaru. Sen lisäksi, että kädensijat toimivat pieninä painoina, voi narun pituutta säädellä hyvin helposti. Tämä on todellakin jotain ihan muuta kuin lapsuuteni vaaleanpunainen hyppis, jonka muoviset kädensijat halkeilivat ja lopulta irtosivat kokonaan. Kirsin antamaa hyppynarua ei osaa kovin helposti kuvitella sidottuna matontamppaustelineeseen ja joukkoa lapsia kiljumaan ja hyppimään ympärillä. Tämä naru on aikuisten tarpeita varten suunniteltu!

 

Harmillista kyllä, räntä peittää jälleen kaikki tasaiset pinnat ulkona, eikä sisähyppely selvästi ole kovin kannatettavaa. Testasin kyllä hetken verran, mutta Mies arveli naapureiden hermostuvan töminästä. Alle viisi minuuttia kestäneen kokeiluni aikana jouduin toteamaan, että taidot ovat päässeet pahasti ruostumaan ala-asteaikojen jälkeen. Tilannetta ei lainkaan helpottanut se, että koetin hyppiä paitsi mahdollisimman äänettömästi, myös siten, etten vahingossa revi narulla lamppua katosta tai kirjoja hyllystä.

 

Nyt siis odottelen kevään edistymistä, ja menen sitten pihalle hyppimään ihan kunnolla. Raportoin asiasta lisää myöhemmin.

 

Isot kiitokset Kirsille!