1855658.jpg

 

Rettigin palatsin puutarhan alla Turussa sijaitsee yksi Suomen erikoisimmista ja kiehtovimmista museoista. Keskiaikaista Turkua poikkeuksellisen mukaansatempaavalla tavalla esittelevä arkeologis-historiallinen museo Aboa Vetus jää mieleen. Sen hätkähdyttävänä parina toimii Rettigin palatsiin sijoitettu nykytaiteen museo Ars Nova.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Elokuun alussa kävimme Miehen kanssa Aboa Vetuksessa (mutta emme Ars Novassa), ja pääsin viimeinkin toteuttamaan pitkäaikaisen haaveeni. Olen halunnut nähdä museon jo lähes vuosikymmenen ajan, mutta vasta nyt siihen tarjoutui tilaisuus. Olisipa siellä mielenkiintoista päästä joskus kaivamaankin, vaikka tosiasia lienee, että arkeologin työt ovat osaltani jo mennyttä aikaa.

 

Historian ja arkeologian elävöittäminen ei ole kaikkein yksinkertaisinta puuhaa, mutta Turun keskiaikainen Luostarikortteli tarjoaa siihen onneksi erinomaiset lähtökohdat. Jo pelkästään mahdollisuus kävellä keskiaikaisen kaupunginosan kivetyillä kaduilla satoja vuosia vanhojen rakennustenjäänteiden keskellä on vaikuttava kokemus. Lisäiloa tuovat korttelin kaivauslöydöt, joita on esillä todella monenlaisia: soittimista jalkineisiin, pelinappuloista juomalaseihin ja luihin. Elävällä äänimaailmalla on myös keskeinen merkitys tunnelman luojana.

 

Kävijä johdatetaan keskiaikaisen kaupungin hyörinään lapsen näkökulmasta katsoen. Näyttelytekstit kertovat seitsemänvuotiasta Matista, joka muuttaa isänsä ja sisarustensa kanssa Liedosta Turkuun. Kävijä pääsee yhdessä pojan kanssa tutustumaan kaupunkiin, muun muassa sen elinkeinoihin ja ammattiryhmiin.

 

”Aboa Vetuksessa, kuten museoissa yleensä, luettavaa oli enemmän kuin nähtävää.”

 

Näin kirjoitti Syrjä-blogin pitäjä hiukan päälle vuosi sitten. En millään voi yhtyä tähän näkemykseen, sillä mielestäni Aboa Vetuksessa on paljon nähtävää, ja tekstien laatimiseen on kiinnitetty erityistä huomiota. On totta, että moni museo kompastuu näyttelyteksteihinsä, joiden määrä ja pituus kasvaa helposti liian suureksi. Toisinaan tekstit ovat myös kuivakkaita, pahimmillaan suorastaan puisevia. Aboa Vetuksessa tarina kuitenkin kuljettaa kävijää eteenpäin kuin huomaamatta. Historiallisiin tosiseikkoihin pohjautuvaa fiktiivistä tekstiä on huomattavasti sujuvampi lukea kuin museoissa yleisesti käytössä olevaa oppikirjamaisempaa selostusta.

 

Aboa Vetus & Ars Nova on panostanut runsaasti saavutettavuuteen ja pyrkinyt huomioimaan erilaiset käyttäjäryhmät näyttelyiden ja oheistapahtumien suunnittelussa. Vuonna 2006 museo saikin Kynnys-palkinnon tunnustukseksi ponnisteluistaan esteettömyyden edistämiseksi.