Sirkus Finlandia esiintyi tänään Hyvinkäällä. Meidän piti miehen kanssa mennä katsomaan, mutta eihän siitä tullut mitään. Olimme liikkeellä minuutin liian myöhään. Jos mies olisi päässyt lähtemään aikaisemmin töistä eikä olisi jäänyt viimeistelemään urakkaansa, jos olisimme luottaneet siihen, että liput voi ostaa kortilla emmekä olisi pysähtyneet pankkiautomaatilla hakemassa käteistä, jos olisimme parkkeeranneet auton suosiolla kauas ja kävelleet sateessa emmekä kääntyneet etsimään parempaa paikkaa, jos olisimme valinneet kahdesta lippujonosta vasemmanpuoleisen emmekä oikeanpuoleista joka liikkui kuin etana, olisimme yhtä kokemusta rikkaampia. Nyt viimeiset liput myytiin kahta pykälää ennen meitä jonottaneille.

En ole koskaan ollut sirkuksessa. Olen kyllä aina halunnut, mutta jotenkin se ei ole ikinä onnistunut. Kun olin lapsi, moinen ei tullut kuuloonkaan kalliiden hintojen vuoksi. Teini-iässä aioimme silloisen poikaystäväni kanssa mennä sirkukseen, mutta viikkorahamme eivät riittäneetkään kattamaan lippujen hintoja. Kesälomalla miehen oli tarkoitus yllättää minut sirkuksella, mutta yli 30 asteen helteen vuoksi päätimme sittenkin mennä vasta syntymäpäivänäni, jolloin Sirkus Finlandia olisi kaupungissa. Emme ostaneet lippuja etukäteen netistä, koska se olisi ollut kalliimpaa.
 
Myönnetään, reagoin pettymykseen jotakuinkin samanlaisella kypsyydellä kuin kahdeksanvuotias. Itkupotkuraivareita en tosin järjestänyt, vaikka ohikiitävän hetken olisin kyllä kovasti halunnut.
 
En ole kuitenkaan luopunut kokonaan toivosta päästä joskus sirkukseen. Itse asiassa ostin äsken liput perjantaiksi Sirkus Finlandian Mäntsälän esitykseen. Pitkän kokemuksen viisastuttamana suhtaudun tosin suurella epäluottamuksella mahdollisuuksiin päästä perille saakka. Eiköhän autosta puhkea rengas, flunssa iske tai Mäntsälä osoittaudu täydelliseksi labyrintiksi, josta sirkusta ei löydy hakemallakaan. Olisihan se jokseenkin hämmästyttävää, jos kaikkien näiden esteiden jälkeen sirkuskäynti sujuisikin ongelmitta.