Imetyksen puolesta puhutaan paljon, eikä syyttä. Suomessa vain joka kolmas äiti imettää lastaan suosituksen mukaisesti vähintään puolen vuoden ajan (tämä tieto on muutaman vuoden takaa, onkohan tilanne jo parantunut?) eikä monikaan hyvänä pidettyyn yhden vuoden ikään saakka.

 

 

Myös vanhoissa lääkärikirjoissa otetaan kantaa äidinmaidon puolesta. Hyvin yleisiä näissä kirjoissa ovat valokuvat riutuneista, suorastaan vanhuksennäköisistä lapsista, joiden kerrotaan joutuneen elämään korvikkeen tai lehmänmaidon turvin. Usein esitellään rinnakkain äidinmaidon ja lehmänmaidon ravintoarvoja. Ketään ei varmasti yllätä, että äidinmaidonvastiketta valmistavien yritysten vanhoissa mainosesitteissä hymyilevät kuitenkin pulleaakin pulleammat pienokaiset.

 

 

 

 

 

 

 

 

Valistus tepsii toisinaan. Kuinkakohan monelle tulisi mieleenkään syljeskellä kotonaan nykypäivänä – vaikka keuhkotauti ei enää olekaan ongelma? Ehkäpä imetysvalistuksellakin on toivoa. Ja ehkäpä kuvassa nähtävä sisätupakointikin on jotain, mitä voimme muutaman vuosikymmenen päästä ihmetellä.

 

Lastenhoitoaiheinen kirjoitus löytyy muutaman päivän takaa myös Kävelyllä-blogista.

 

 

Svenska Röda Korsetin 1930 julkaisemassa kirjassa Allt för barnet. Korta illustrerade råd och anvisningar i barnavård neuvotaan lastenhoitoon liittyvissä kysymyksissä. Kuvassa valistusta äidinmaidon puolesta.