Helsingin Sanomat 5.9.1906

Rokotukset ovat olleet melko ajankohtainen aihe viime aikoina niin uutisissa kuin ihmisten keskusteluissakin. Rokotekeskustelu ja rokotevastaisuus eivät ole mitään aivan uusia ilmiöitä, vaan täällä Suomessakin niiden juuret yltävät yli kahdensadan vuoden taakse. Tässä muutamia poimintoja 1800- ja 1900-luvun lehtikirjoittelusta. Historiallisesta sanomalehtikirjastosta löytyy luonnollisesti paljon muutakin aiheesta sopivilla hakusanoilla etsittynä.

Pari selvennystä tekstien ymmärtämiseksi:

Ensimmäinen rokonistutus (variolaatio) Suomessa tehtiin vuonna 1754. Tämä on hyvin vanha menetelmä, jossa siirretään isorokkoa sairastavan rokkonestettä terveeseen henkilöön, jolloin jälkimmäinen sairastuu lievästi. Hän kuitenkin tartuttaa tautia tavanomaiseen tapaan.

Ensimmäinen rokotus (vaccinaatio) Suomessa annettiin vuonna 1802. Rokotus perustui englantilaisen lääkärin Edward Jennerin havaintoon siitä, että lehmärokon (vaccinia [vacca = lehmä]) sairastaneet saavat immuniteetin myös isorokolle.

Professori Arno Forsiuksen katsaus isorokon historiaan löytyy täältä.

Uusimaa 5.5.1902

”Wanhudesta on Suomen maasa kuollut tuhansittain ihmisiä joka seittemäntenä eli kahdeksantena wuonna rokkoon eli Lapsiruttoon, jolla nimellä tätä julmaa tautia ennen syystä merkittiin. Entisiin aikoin ei myös tätä tautia wastaan mitään apua tietty. Mutta 25 wuotta sitten löyttiin yksi hywä ja woimallinen aine sitä wastaan, jota kutsutaan panento-rupuliksi eli waksiiniksi. Moneen sataan tuhanteen ihmiseen on sitten istutettu tätä panento-rokkoa: siihen ei ole yksikään kuollut: siitä ei ole yksikään tullut wialliseksi: ja niistä, jotka owat saaneet oikiata panento-rokkoa ei ole yhteenkän tarttunut tawallinen rokko eli rupuli. Kohta owat 22 ajastaikaa sitten kuluneet, kuin Suomen maan asuwaiset tästä panento-rupulista tuliwat osalliseksi. Kuningaallinen Ruottin Hallitus on warhain ja sitten meidän Armollinen Keisarimme pitäneet suuren waarin, että köyhät ja waiwaiset Keisarillisen Huoneen-hallitus Seuran kautta ilman erinomaista maksoa tulewan siitä osalliseksi. Mutta tämän asian kansa on käynyt kuin sananlaskusa sanotaan: Ei hywä työ tarjottuna kelpaa, waan pyytetty parempana pidetään. Tätä laupialta Jumalalta meille annettua ja Armialta Hallitukselta meille tarjottua ainetta rupulia eli rokkoa wastaan, joihoon monta tuhatta ihmistä kuolee, eiwät Suomen asukkaat ole joka paikasa oikein käyttäneet, erinomattain niinä aikoina, kuin kowan rokon hätä siiheen ei ole waatinut. Tämän huolimattomuuden kautta täytyi 7,813 ihmistä antaa hengensä siiheen kadeksan wuotta takaperin kulkewaan rupuli-ruttoon.”

Julistus Suomen Kansalle mitä pitää waarin otettaman sen Suomesa tawallisesti kulkewan rokon eli rupulin tuntemisesta, ulosannettu Keisarillisen Lääkäri Collegiumin päätöksen jälkeen.
Turun Wiikko-Sanomat no 11, 15.3.1823

 

Helsingin Sanomat 25.9.1910


”Rokonpano tuotiin Suomenmaahan menneen vuosisadan keskipaikoilla. Ensimäinen lapsi, joka Suomessa pantiin marraskuun 12 p:nä 1754 rokkoon, oli Turun rohvessori Lechen tytär Maria Elisabeth. Mutta kansa ei tahtonut tähän uuteen keinoon oikein suostua; varsinkin olivat sen aikuiset niinkutsutut heränneet maassamme hyvin rokonpanoa vastaan, sillä he katsoivat sitä synniksi, että ihminen tahtoi omilla keinoillansa Jumalan kurittavaa vitsaa estää, kuin se muka tautiloissakin ilmoitaksen. Näin on typerä ja väärällä tietää samova usko usein estänyt uusien tietojen, taitojen ja keinojen vastaanottamista ei ainoastaan Suomessa, mutta muissakin maissa.”

Suometar no 4, 27.1.1854

 

Uusi Suometar 14.4.1883


”Kaiken tämän ohessa on kuitenkin rupulinistutus pidettäwä suurinna keksintönä, joka on tapahtunut lääketieteen alalla, ja englantilaiselle lääkärille Jennerille tulee ikuinen kunnia tästä. Kuitenkin on rupulinistutus wähittäin saanut kiiwaita wastustajia ympäri maailmaa; mutta mitättömät owat ne syyt, joilla wastustajat pyytäwät sitä estellä. Sillä kuolintaulujen numerot todistawat rupulinistutuksen puolesta, ja tämä istutus, tämä waksinationi on pelastanut monta tuhatta ihmistä kuolemasta. Jos sellainen waksinerattu ihminen (eli se, johon rupulia on istutettu) saakin isonrupulin, menee se tawallisesti häneltä huokeammin joka katsannosta; se jättää hänen henkiin eikä rumenna hänen kaswojensa muotoa. Rupuliin kuolee istuttamattomista 6 tai 8 wertaa enemmän ihmisiä kuin istutetuista. Ollaksensa jotensakin turwattu tarttumasta, rupulin liikkuessa kulkutautina, waaditaan että antaa uudesta istuttaa rupulia itseensä. -- -- Istutusrupulia on tahdottu soimata siitä, että sen kanssa muuta myrkkyä tulisi ruumiiseen, mutta tämä on sangen epätietoista; ja jos joskus lapsille tapahtuu se onnettumuus, että saawat erinäisen taudin rupulinistutuksen jälkeen, lienee heistä useinkin tauti syntyperäinen, waikka se sattumalta ilmestyy samaan aikaan, kun rupulia on heihin istutettu. -- -- Mitä tulee rupulinistuttajien säännölliseen toimittamiseen maalla, on sitä terweinä aikoina kowasti wastustettu melkein joka taholla. Sitä on pidetty hyödyttömänä juonitteluna. Rupulinistuttajain ei ollut aiwan hauskaa säädetyillä matkoillansa: usein on heiltä kielletty kyyti, ruoka j. n. e. Nyt, kun hätä ja tauti on owella, taikka oikeastaa jo on tullut huoneesen, on myöhäinen puhaltaa sitä pois.”

Muutamia sanoja ja neuwoja nykyään liikkuwan rupulitaudin suhteen. Luento, jonka piti Turun kaupungissa 26 p. Huhtikuuta 1874 B. G. Hahl, lääketieteen tohtori ja kaupungin lääkäri. Suomennettuna luettu julkisesti 3 p toukok.
Waasan Sanomat no 40, 3.10.1881