Kuten aikaisemminkin olen maininnut, vaikuttavat näyttelytekstien kirjoittamiseen monenlaiset rajoitukset. Näyttelytekstien on hyvä olla riittävän lyhyitä, selkeästi ja helposti ymmärrettäviä, eikä kirjoitustyylikään voi olla kovin vapaamuotoinen.

Hameiden hidastamat -näyttelyn ”sivutuotteena” syntyi kesälomani aikana ja elokuun iltoina novelli, jonka päähenkilö on kuvitteellisessa Hiismaan keuhkotautiparantolassa v.t. alilääkärinä työskentelevä naislääkäri. Tohtori Bergin hahmoon sain purettua ne monenlaiset ja ristiriitaisetkin ajatukset, joita näyttelyä tehdessä putkahteli mieleen. Ne ajatukset, joita ei mitenkään olisi voinut tuoda näyttelyteksteihin.
 
Novellin kirjoittaminen oli erittäin terapeuttista, sillä fiktiivinen hahmo mahdollisti pitkälle viedyt tulkinnat siitä, millaista oli olla korkeasti koulutettu ja miesvaltaisella alalla työskentelevä nainen sata vuotta sitten. Kaunokirjallisessa tekstissä saa kärjistää, liioitella, arvailla ja vedota lukijan tunteisiin. Ei tarvitse olla objektiivinen, vaan voi vapaasti spekuloida sillä, miltä tuntuu, kun joutuu anomaan vapautusta sukupuolestaan, kun aiheuttaa hämmennystä tai paheksuntaa kanssaihmisissä oudon uravalintansa vuoksi, ja kun avioliitto jää solmimatta ja lapset hankkimatta sen takia, kun ei oikein itsekään osaa enää pitää itseään naisena. Näitä samoja teemoja käsitellään toki näyttelyssäkin, mutta toisella tavalla: asiapitoisemmin, kiihkottomammin, vähemmän omakohtaisesti.
 
Novelli sai kunniamaininnan Portin Tieteis- ja fantasianovellien kirjoituskilpailussa, ja se julkaistaan todennäköisesti jossakin neljästä Portti-lehden ensi vuonna ilmestyvästä numerosta. Hameiden hidastamat -näyttelyjulkaisu puolestaan on ollut jo syyskuusta lähtien pdf-muodossa museon nettisivuilla. Näihin kahteen julkaisuun tutustumalla saa jonkinlaisen käsityksen yhden kuvitteellisen ja seitsemän oikean naislääkärin elämästä silloin, kun heitä oli vielä Suomessa erittäin vähän.