Selvisin kirjamessuista kunnialla ja ostin vain kaksi kirjaa (yhteensä 10 euroa). Olisihan siellä ollut paljon sellaista, mitä olisi tehnyt kovasti mieli, mutta päätin pysytellä pihillä linjalla. Kovimmille otti se, että jätin ostamatta Kate Mossen kirjan Labyrintti (2006), jota olen haikeana tuijotellut kirjakaupoissa viime aikoina. Kirja on ollut liian kallis kaupoissa ja näemmä myös kirjamessuilla. Mielestäni ALE-hinta 25 tai 20 euroa ei ole mitenkään erityisen halpa, etenkään tällaiselle pääasiassa Kirjatorilla ja Huuto.netissä shoppailemaan tottuneelle. Eikö kirjamessujen ajatuksena pitäisi olla, että sieltä saa kirjoja halvalla tai edes edullisesti? Onneksi messuilla antikvariaatit ovat aina hyvin edustettuina. Niissäkin saa tosin olla varuillaan, sillä toiset ovat huomattavasti kalliimpia kuin toiset. Joissain myydään kirjoja jopa kalliimmalla kuin mitä ne maksavat uutena kaupassa.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

No, sen minkä pidättyväisyydelläni säästin kirjamessuilla, tuhlasin ruokamessuilla. Nyt on kaapissa taas teetä jos jonkinlaista sorttia – ja tietysti eukalyptuksella maustettua hunajaa.

 

Toinen kirjamessuilta ostamistani kirjoista on Mari Leppäsen kaksi vuotta sitten ilmestynyt kirja Lakua!, joka on katsaus lakritsin historiaan. Kirjassa näyttää olevan sangen herkullinen kuvitus. Tämä on juuri sellaista lukemista, joka vaatii oikeaoppisen tunnelman saavuttamiseksi ison kulhollisen erilaisia lakuja käden ulottuville, mmm... Olen aika hyvä perustelemaan itselleni miksi minun pitäisi saada syödä karkkia ;)

 

Lakua! sopii mainiosti kirjahyllyyni, josta löytyy entuudestaan Jukka Annalan maukas kirja Salmiakki (2002). Laku-kirjaa oli saatavilla englannin lakritsin väreissä: keltaisilla, pinkeillä ja ruskeilla etukansilla varustettuna. Valitsin pinkkikantisen, koska se sopii parhaiten sisustukseeni :P

 

Toinen kirjaostokseni oli Patricia Cornwellin viime vuonna ilmestynyt Pedon leima. Kuolinsyyntutkija Kay Scarpettan tutkimukset ovat olleet takuuhyvää, joskaan eivät erinomaista lukemista. En siis mitenkään voinut kävellä tämän viisi euroa maksavan kovakantisen kirjan ohitse.

 

Patricia Cornwellin tuotoksista pidän ehdottomasti kiinnostavimpana vuonna 2003 ilmestynyttä kirjaa Murhamiehen muotokuva. Viiltäjä-Jack – tapaus selvitetty. Toisin kuin kirjailijattaren muut teokset, se ei ole varsinainen romaani. Kirjassa esitetään teoria, jonka mukaan taiteilija Walter Sickert (1860 – 1942) olisi ollut ”Jack the Ripper”. Kirja esittelee perustelut tälle teorialle ja kuvaa Viiltäjän tekemiä murhia, 1800-luvun lopun yhteiskuntaa ongelmineen jne. Erittäin mielenkiintoista luettavaa, joskaan ei sovellu kovin herkkävatsaisille.