Parhaillaan on tekeillä eräs historiallinen elokuva, jonka kulissien takaisesta elämästä olen saanut kalpean aavistuksen työni ansiosta. Tällä kertaa museolla ei sentään kuvata, kuten joitain kertoja aikaisemmin, vaan museo toimii tavanomaisempaan tapaan tiedon aarreaittana. Onhan nimittäin niin, että elokuvien ja tv-sarjojen puvustajat ja lavastajat usein lähestyvät museoita lukuisin kysymyksin ja toivein loihtiakseen tarvittavan rekvisiitan jokaiselta yksityiskohdaltaan mahdollisimman todenmukaiseksi. Milloin etsitään eri ammattiryhmien vaatekappaleita ja asusteita nähtäväksi ja mitattavaksi, milloin valokuvaa historiallisesti merkittävän henkilön asunnosta, milloin jotain yksittäistä pikku esinettä, jonka kuvaa voitaisiin käyttää mallina aidonoloiselle kopiolle. Toisinaan pyydetään optimistisesti esineitä lainaankin, mutta tällaisesta museo tietysti kieltäytyy – eihän ole takeita, että esineitä saataisiin ehjänä takaisin, tai takaisin ylipäänsä.

Puvustajien ja lavastajien työtä sivusta vilkuilleena voin myöntää olevani hiukkariikkisen kateellinen. Miten jännittävältä tuntuukaan ammatti, joka edellyttää perehtymistä milloin mihinkin historialliseen aikakauteen kaikkine siihen liittyvine osa-alueineen ja loputtomine yksityiskohtineen. Varmasti haastavaa, mutta toisaalta myös uskomattoman mielenkiintoista. (Ja näemmä myös tavattoman kiireistä!)