Viime kesänä Vantaan kaupunginmuseo etsiskeli aineistoa tulevaa suurta näyttelyään varten. Päädyin ottamaan yhteyttä museoon oivallettuani, että omiin kokoelmiimme kuuluu hieman jotain aiheeseen liittyvää. Kiitoksena yhteistyöstä sain äskettäin kutsun Sateenkaari-Suomi – seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen historiaa -näyttelyn avajaisiin, jotka järjestettiin eilen.

 

581220.jpg

Valokuvaaminen viinilasi kädessä osoittautui mahdottomaksi, joten saatoin

napata kuvan vasta pois lähtiessä.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Itse tasavallan presidentti Tarja Halonen toimii näyttelyn suojelijana, mutta avajaisiin hän ei sentään tullut. Näyttelyn avaaja oli silti nimekäs hahmo, nimittäin Alexander Stubb, joka on Euroopan parlamentissa seksuaalitasa-arvoverkoston varapuheenjohtaja. Lisäksi avajaisissa puhui Vantaan kaupunginmuseon johtaja Leena Hiltula.

 

Vantaan kaupunginmuseo on tehnyt yhteistyötä valtavan suuren ihmisjoukon kanssa näyttelyn aikaansaamiseksi, ja se näkyi myös avajaisten kutsuvieraista. Näin monimuotoista väkeä en ole aikaisemmin museoiden avajaisissa nähnytkään. Ei niinkään, että minulla olisi niistä juuri kokemusta; oman museon lisäksi olen ollut ainoastaan viime syksynä Helinä Rautavaaran museon ja Suomen lelumuseon Leikkilinnan yhdistetyissä avajaisissa.

 

Koska Vantaan kaupunginmuseo, arkkitehti C.A. Edelfeltin suunnittelema asemarakennus, ei ole koolla pilattu, täytti kutsuvierasjoukkio sen kaksi kerrosta lähes täydellisesti. Näyttelyyn tutustuminen olikin siksi aika sporadista; vilkaisu vitriiniin siellä, tekstiplanssin silmäily täällä. Yleisvaikutelma oli kuitenkin ehdottomasti positiivinen, ja sitä entisestään voimisti kutsuvieraiden hyväntuulinen puheenporina ja iloisenkirjavat vaatteet.

 

Sateenkaari-Suomi -näyttely esittelee seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen elämää Suomessa 1600-luvulta aivan nykyaikaan saakka. Paljon yksittäisiä ihmisiä kuningatar Kristiinasta alkaen on nostettu esille. Museonjohtaja Leena Hiltula toi avajaispuheenvuorossaan esille sen mahdollisuuden, että oman sukulaisen näkeminen tällaisessa näyttelyssä voi aiheuttaa järkytystä ja paheksuntaa joissain museon asiakkaissa. Toisaalta hän arveli, että pettymystä kävijöissä voi herättää myös jonkun henkilön pois rajaaminen.

 

Vaikka kyseessä on niin sanotusti vaikea aihe, joka varmasti herättää kävijöissä syviäkin tunteita, on museo onnistunut hyvin sen käsittelyssä. Kaksi keskeistä riskiähän on olemassa: liiallinen mässäily ja ylilyönnit sekä näkymättömiin saakka siloittelu. Mielestäni Vantaan kaupunginmuseo on onnistunut välttämään nämä molemmat sudenkuopat.

 

Sateenkaari-Suomi on näyttely, jolla on oikeasti jotain sanottavaa! Suosittelenkin sitä lämpimästi kaikille ja menen itsekin uudestaan hieman rauhallisempana päivänä.