Nuoren tytön kasvatus ei ole koskaan ollut helppoa. Onneksi asioihin perehtyneet lääkärit ja kirkonmiehet ovat halunneet auttaa vanhempia vaikeassa tehtävässä jo pitkään julkaisemalla sivistäviä ja opettavaisia oppaita. Ohjeita seuraamalla on voitu paremmin pitää huoli siitä, etteivät nuoren tytön herkät hermot kärsi. Kukapa haluaisikaan tyttärensä leimaantuvan hysteerikoksi?

 

Miten siis kasvattaa ”immyt-ikää” lähestyvää tyttöä? Tässäpä siteeraus hieman yli 110 vuoden takaa:

 

”Mutta tytön kasvatus ei saa olla pakonnaista eikä kahlehtivaa, ei saa turmella hänen nuoruudeniloaan, sillä hänen tarvitsee saada sitä nauttia yhtä täysin mielin kuin poikakin. -- vielä kypsymättömälle tytölle voi kotona, tai mikä sitäkin parempi, avoimella leikkitanhualla tapahtuva tanssi olla todellisena, viattomana huvina. – Muina sopivina seurahuveina mainittakoon seuranäytelmät, kuvaelmat, huvimatkat, musiikki-esitykset, lukuyhdistykset, ompeluseurat y. m., joita ajattelevan äidin tulee hankkia tyttärilleen estääkseen heitä vaipumasta hermoja kiihottavaan romaaninlukemiseen, teaatterihuveihin tai – kouluarmasteluun (=kurttiisiin). -- Kaikissa huveissa on pääpaino annettava tytön viattomuuden- ja häveliäisyyden-tunteen säilymiselle.”

 

Näin siis muistuttaa tohtori E. W. Wretlind 1893 ilmestyneen teoksensa Kirja naisille ja naineille miehille. Naisten siitinelo säännöllisessä ja kivulloisessa tilassa ensimmäisessä vihkossa. Toisessa vihkossa tohtori Wretlind painottaa vielä kuinka tärkeää on kiinnittää huomiota siihen, mitä antaa nuoren tytön lukea.

 

”Luku-ikäiseksi tultuaan uhkaa tyttöä kaksi vaaraa: hän joko ylellisen kunnianhimon kiihottamana antautuu niin kaikkineen koulutyöhön, ett’ei jää ollenkaan aikaa muuhun, tai herää hänessä yltiömäinen halu hauskojen kirjojen lukemiseen. ”Hauskojen kirjojen” lukeminen vaikuttaa turmiollisesti kahdella tavalla: ensinnäkin se viehdyttää tytön olemaan sisällä sen ajan kuin hänen pitäisi liikkua ulko-ilmassa, toiseksi saa täänlaatuinen lukeminen tytön herkän mielikuvitteen liian eloisaan väreilyyn. Tähän viimmemainittuun vaikuttaa luonnollisesti suuresti kirjain sisältö. Enin on vältettävä rakkaudenromaaneja, anitenkin immyt-ijän lähetessä, sillä meidän aikaista kypsyyttä osoittavana aikakautena heräävät lemmenkuvitteet kyllin aikaiseen ilman romaanein avustustakin. Ja tytön viehtyminen mielikuvitteen maailmaan on kaikkea muuta kuin terveellistä hänelle itselleen."

 

Nykyään oikeastaan kaikki, mikä ennen oli kiellettyä, on sallittua.

 

Tohtori Wretlind on kirjoittanut vastaavanlaisia opettavaisia kirjoja myös miesten siitinelosta. Näihin palaan myöhemmin.

 

Niljakkaista kirjoista olen kirjoittanut aikaisemmin täällä.