Remonttia on nyt takana reilun viikon verran, ja jos minulla olisi vähemmän itsesensuuria ja enemmän aikaa blogittamiseen, olisin suoltanut aiheesta jo useita postauksia. Olen kuitenkin halunnut säästää lukijoitani.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

322313.jpg

Kello kannattaa ottaa pois kädestä ennen kuin ryhtyy maalaamaan seiniä. Etenkin siinä tapauksessa, että sattuu maalaamaan samalla kädellä, jossa pitää kelloa.

 

Kuten arvata saattaa, remonttihommat eivät ole edistyneet parhaalla mahdollisella tavalla. Lomapäivät tulevat loppumaan pahasti kesken. Tapettien poiston yhteydessä ilmeni, että seiniä ei ole aikoinaan käsitelty lainkaan, vaan ne ovat silkkaa naarmuista betonia. Tarvitaan siis pohjamaalia ja siloitetta sen sijaan, että pääsisi suoraan sutimaan maalia seiniin.

 

Joulun pyhät pitivät hyvin huolen siitä, että mitään meluisia töitä – esimerkiksi hiomista – ei voinut tehdä. Ja nyt on vuorossa uusi vuosi ... (tosin uutena vuotena on joka tapauksessa niin kovasti pauketta ja melua, että voimme varmaankin remontoida vaikkapa myöhään yöhön?). Välipäivinä olemme pitäneet niin kovaa meteliä, että tulevat naapurimme luultavasti vihaavat meitä jo etukäteen.

 

Maalaaminen on muuten erittäin hauskaa hommaa, sillä siinä pääsee niin konkreettisesti näkemään työn jäljen. Toisaalta maalaaminen EI ole hauskaa, jos se menee pieleen. Eilen onnistuin täplittämään päivää aikaisemmin maalaamani vaalean seinän tummilla pilkuilla (miksi kukaan ei ole kertonut, että maalia roiskuu puolen metrin päähän telalla vedellessä?!). Pilkut eivät tietenkään suostu irtoamaan millään. Tänään täytyy selvittää, riittääkö maalinjämä täplikkyyden peittämiseen, maalikauppa kun on tähän vuodenaikaan huonosti auki.

 

En ole jaksanut tuntea kovinkaan huonoa omaatuntoa siitä, etten ole ehtinyt käymään salilla viimeiseen ikuisuuteen. Kivuista päätellen remonttireiskailu kehittää ainakin hartia-, pakara- ja alaselkälihaksia. Ei varmaankaan yhtä tehokasta kuin kuntosalilla, mutta treenit ovat ainakin melkoisesti pidempiä ja tiheämmin toistuvia.

 

Paljon suuremmin omaatuntoani kaivelee se, että blogittamiselle on niin vähän aikaa. Pahoittelut kaikille, jotka ovat kommentoineet edellistä postaustani: en ole ehtinyt vastaamaan kommentteihin. Tarkoitus olisi kyllä, kunhan vain ehdin. Olen kuitenkin halunnut ensisijaisesti lukea muiden blogien päivityksiä, jotta en aivan täysin tipahtaisi kärryiltä.

 

Nyt täytyy taas lähteä Hyvinkäälle, joten hyvää uutta vuotta kaikille!