Vieläkö lintuinfluenssa on muotia? Connie Willisin Tuomiopäivän kirja (Doomsday Book) on siinä mielessä nyt ajankohtaista lukemista, että se soveltuu hyvin paniikin lietsomiseen ja hysteerisen mielentilan ylläpitämiseen, vaikka nimenomaan linnut eivät pahamaineisten tautien leviämiseen tässä kirjassa syyllisiä olekaan. Kirjan tapahtumat sattuvat toisaalta lähitulevaisuudessa ja toisaalta keskiajassa, jonne joulun alla lähetetään historioitsija – oikeastaan vasta opiskelija – havainnoimaan 1320-luvun väkeä ja sen tapoja. Aikamatkailuun liittyvät suunnitelmat menevät kuitenkin pahasti pieleen, ja pian molempia aikakausia vaivaa vakava tarttuva tauti. Salaperäisesti alkunsa saanut influenssa kaataa aikamatkan teknisistä järjestelyistä vastaavan nuoren teknikon ja yhä kiihtyvällä vauhdilla valtavan joukon muita 2000-luvun oxfordilaisia. Historioitsija Kivrin taas joutuu 1300-luvulla kohtaamaan toisen, mutta sitäkin pelottavamman taudin. Kivrinin opettaja herra Dunworthy tuntee valtavaa syyllisyyttä ja tekee kaikkensa saadakseen tämän pois keskiajasta, mutta kaikki yritykset näyttävät menevän tavalla tai toisella pieleen.

 

Tuomiopäivän kirja on yksi kaikkien aikojen suosikeistani. Olen lukenut sen luultavasti neljä kertaa; viimeisimmän kerran sain kirjan päätökseen eilen. Seuraavaksi haluan lukea kirjan alkuperäiskielellä. Englanniksi Doomsday Book ilmestyi vuonna 1992 ja suomennos on vuodelta 1999. Connie Willis on voittanut tällä scifi-kirjallaan palkintoja, eikä se ole mikään ihme.

 

Tuomiopäivän kirja tarjoaa kaikkea, mitä hyvältä kirjalta voi edellyttää – ja enemmänkin. Keskeiset henkilöhahmot ovat todella viehättäviä ja persoonallisia, sivuhenkilöt taas on kuvattu monesti sangen humoristiseen tyyliin. Vaikka Tuomiopäivän kirja heittää lukijan silmille synkkää ja traagista ”viimeisten aikojen” kuvausta, ei kuivaa huumoria ja pieniä valopilkkuja puutu. Nämä tekevät muutoin surullisesta ja ahdistavastakin kirjasta miellyttävää luettavaa. Lisäksi halki tarinan peilataan varsin kiinnostavalla tavalla kristinuskoa ja (epäonnistunutta) aikamatkailua. Tässä pieni siteeraus (joka todennäköisesti ei aukene laisinkaan, jos ei ole kirjaa lukenut):

 

”-- -- Tuona iltana Jeesus lähti taivaallisesta kodistaan ja meni vaarojen ja sairauksien täyttämään maailmaan”, pappi sanoi. ”Hän lähti matkaan tietämättömänä ja avuttomana vauvana, eikä hän tiennyt mitään siitä pahuudesta ja petollisuudesta, jota joutuisi kohtaamaan. Kuinka Jumala saattoi lähettää ainoan poikansa, kallisarvoisen lapsensa, sellaiseen vaaraan? Vastaus on rakkaus. Rakkaus.”

    ”Tai epäpätevyys”, Dunworthy mutisi.