Ostin vähän aikaa sitten Anttilan alennusmyynnistä David Flusfederin kirjan Lahja (The Gift), jota olin jo pidemmän aikaa erinäisissä kirjakaupoissa silmäillyt kiinnostuneena. Tämän vuonna 2003 ilmestyneen kirjan lupaavassa takatekstissä kuvaillaan kuinka päähenkilö joutuu uskomattomaan kierteeseen pyrkiessään keksimään eräälle ystäväpariskunnalle näiden kalliita lahjoja vastaavat vastalahjat. Mielenterveyskin alkaa jo olla koetuksella.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Ajatus pakottavasta lahjojen ostelusta (etenkin, kun joulukin alkaa jo kohta – ainakin mainostajien mielestä – lähestyä) on jotain, mikä liippaa sen verran läheltä omaa elämää, että se väkisinkin herättää kiinnostuksen. Jotkut ihmiset ovat luonnostaan (tai siltä se ainakin vaikuttaa) hyviä lahjojen ostajia ja tuntuvat nauttivan (tai siltä se ainakin vaikuttaa) siitä, että saavat ostella ystävilleen ja tuttavilleen pieniä lahjoja tilanteessa kuin tilanteessa. Helposti tästä seuraa ikävä kierre, noidankehä, joka pakottaa toisenkin osapuolen tuomaan tuliaisia tai lahjoja mitä vähämerkityksisimmän tapaamisenkin yhteydessä. Ja sitten sitä ravataan tuskanhiki otsalla kaupoissa hypistelemässä värikkäitä kynttilöitä, hassuja koriste-esineitä, muotoon leikattuja pesusieniä, vuodenaikaan sopivia huonekasveja ynnä muuta sangen idioottimaiselta vaikuttavaa, mutta mahdollisesti lahjaksi kelpaavaa. Hyvin harvoin käy niin, että sattumalta – ihan muilla asioilla ollessaan – törmäisi jossain liikkeessä esineeseen, joka sopisi erinomaisesti lahjaksi jollekin tietylle henkilölle. Tai voihan olla, että tätä sattuu koko ajan, mutta vaaditaan erityinen lahjojenostelijan mieli kyseisen faktan rekisteröimiseen.

 

Olen aina hämmästellyt niitä ihmisiä, jotka aloittavat seuraavan joulun lahjojen ostelun jo edellisenä kesänä. Miten kenellekään voi edes tulla joulu mieleen kesällä? Tai lokakuussa? Olisihan se tietysti mukavampaa jos saisi lahjashoppailun hoidettua muulloin kuin viimeisellä viikolla ennen joulua, mutta niin siinä yleensä vain tuppaa käymään – hyvistä suunnitelmista huolimatta.

 

Mutta asiaan. Flusfederin kirjan takateksti herätti siis paljon mielikuvia, mutta itse kirja ei valitettavasti ollut niin hyvä kuin olisin toivonut sen olevan. Liian paljon myötähäpeää päähenkilön puolesta, liian paljon "kummallisuuksia", liian paljon seksiä. Tuntui siltä, että loppua kohden kirja muuttui yhä omituisemmaksi. Toisaalta takatekstissä mainittu "musta komedia" olisi kieltämättä voinut toimia varoitusmerkkinä. Monet elokuvat ja kirjat, joita markkinoidaan mustina komedioina menevät minulta yli hilseen.

 

Lahja saa minut muistamaan, miksi olen vakuuttanut itselleni jo vuosien ajan, että kannattaa ostaa vain kirjoja, jotka on lukenut jo aikaisemminkin, tai jotka on kirjoittanut kirjailija, jonka muut kirjat ovat tunnetusti hyviä. Noh, onneksi odotin tämän kirjan kanssa niin kauan, että sain sen alennuskorista viidellä eurolla. Vanhan hintalapun mukaan alkuperäinen hinta olisi ollut 21,90 €.