Valokuvatorstain aiheena on kengät.

 

 

Kuvassa näkyy kenkä, jonka tulkitsen lenkkitossuksi (voi se olla muukin kenkä, mutta tämänhetkisiin tarkoitusperiini lenkkari sopii parhaiten).

 

Monet käyttävät lenkkitossuja tilanteessa kuin tilanteessa, mutta itselläni ei ole ollut kuin parit lenkkarit elämäni aikana. Tähän on syy, joskaan ei kovin rationaalinen.

 

Aikuiseksi vartuttuani olen toisinaan joutunut huomaamaan, että kaikki, mitä vanhempani minulle lapsena opettivat ei ehkä sittenkään pidä paikkaansa – vaikka he itse uskoivatkin olevansa oikeassa. Yksi tällaisista opetuksista on se, että avoimen ikkunan äärellä nukkuva sairastuu helposti. Toinen opetus taas liittyy lenkkitossuihin ja niiden vaarallisuuteen.

 

Vielä puoli vuotta sitten uskoin – koska äitini oli niin kertonut – että lenkkitossujen liian yleisestä käytöstä on väistämättä seurauksena latuska- eli lattajalka. Lenkkari, tämä "liian paljon jalkaa tukeva kenkä", soveltuu käytettäväksi ainoastaan urheillessa, sillä muutoin jalan holvi laskeutuu ja seuraa monenlaisia – tuskallisia – ongelmia. Näin siis uskoin.

 

Eräänä päivänä päädyin googlettamaan tietoja lattajalasta, ja jouduin toteamaan, että mistään ei löydy mainintaa lenkkitossujen ja latuskajalan välisestä yhteydestä. Olin järkyttynyt. Koko elämäni olen vältellyt noita häijyjä kenkiä parhaani mukaan – ja aivan turhaan.

 

Sain vastikään sattumalta käsiini Kaarina Karin vuonna 1963 julkaiseman kirjan Kavahda latuskaa٭, jossa kerrotaan lattajalan syntymisprosesseista ja keinoista, joilla ongelmaa voi ehkäistä. Näin Kaarina Kari kirjoittaa kenkien vaikutuksesta lattajalan syntyyn.

 

"Jalkineiden osuus jalkavaivojen edistäjinä on varsin suuri. Jalkineissa olo vastaa paljain jaloin oloa ja käyntiä sileällä pinnalla. Sileällä lattialla kuljettaessa jalka kiertyy helposti ulospäin. -- --Kengän tulisi olla sellainen, että se estää kantaluun kiertymisen ulospäin. Tällaisia kenkiä on vain harvoja. -- -- Pehmeissä tohveleissa tassuttelu kotioloissa väsyttää entistä enemmän rasittuneita jalkoja. Urheilujalkineissa ovat useat pilanneet jalkansa (nykyään valmistetaan pitkittäiskaarta tukevia jalkineita). Tavalliset kumitossut pitäisi kokonaan kieltää käytännöstä, varsinkin lapsilta. Myös useimmat kumisaappaat ovat turmiollisia, vaikka ovatkin käytännöllisiä sadeilmoilla."

 

Urheilujalkineet on mainittu! Äitini mietteet lenkkitossuista ja lattajaloista lienevätkin siis peräisin hänen lapsuudestaan 1960-luvulta.

 

Jumppaohjeita latuskajalan hoitoon ja ehkäisyyn.

 

Kaarina Karin lattajalkaa koskevat näkemykset taitavat nykyään olla auttamattoman vanhentuneita. Duodecimin Terveyskirjasto tietää kertoa, että "Aiemmin latuskajalkaa pidettiin merkittävänä ongelmana, mutta nykyisin sen ei katsota vaativan hoitoa.". Wikipediassa asiaa valoitetaan seuraavasti: "Lättäjalan uskottiin helposti kipeytyvän pitkillä kävelyillä, minkä vuoksi lättäjalkaiset olivat ennen vapautettuja asepalveluksesta. Nykyisin lättäjalka ei vaikuta kuntoisuusluokitukseen, ellei jaloissa ole toiminnallista ongelmaa. Sotilas- ja urheilulääkärit ovat todenneet, että lättäjalka kestää rasitusta yleensä paremmin kuin korkeakaarinen.".

 

٭ Jostain syystä kirjan nimi assosioituu mielessäni voimakkaasti Jean Untinen-Auelin Maan lapset -kirjasarjaan ja siinä kuvattuun negatiiviseen asenteeseen Neandertalin ihmisiä kohtaan.