2094221.jpg

 

Kultaa ja hopeaa, silkkiä ja samettia, jalopuuta, peilejä ja värikkäitä sulkia. Toisaalta kuitenkin myös tykkejä ja pyssyjä, miekkoja ja univormuja. Lisäksi runsaasti karttoja, muotokuvia, maisemamaalauksia ja lippuja.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Kuten ensimmäisestä kappaleesta voi ehkä päätellä, pääsimme tänään työkavereiden kanssa opastetulle kierrokselle Suomen kansallismuseon näyttelyyn 1809 – Ero ja uusi alku. 200 vuotta Suomen sodasta. Lokakuussa avattu näyttely on esillä huhtikuun yhdeksänteentoista päivään saakka, minkä jälkeen se matkustaa Ruotsiin auetakseen Tukholman Livrustkammarenissa kesäkuussa.

 

2094225.jpg

Näin suuria vaihtuvia näyttelyitä ei Kansallismuseossa tyypillisesti järjestetä. Tällä kerralla se on ollut mahdollista Raha-automaattiyhdistyksen antaman pesämunan turvin. Näyttelyn suunnittelutyöhön ja rakentamiseen on käytetty kolme vuotta, ja osa perusnäyttelystä on saanut väistyä sivuun Suomen sodan alta. Monia esineitä on kaivettu esille museon varastoista ja konservoitu huolella.

 

Näyttelyyn on myös lainattu esineitä ja taidetta useilta eri tahoilta. Ruotsin vanhimmasta museosta Livrustkammarenista on runsaasti esineitä, ja Napoleonin suurikokoisen muotokuvan omistaa Ruotsin kuningas. Venäjältä toisaalta on vain viisi esinettä, muun muassa Aleksanteri I:n nesessääri. Esineitä on saatu näyttelyyn myös mm. Kansalliskirjastosta, Kansallisarkistosta ja yksityiskokoelmista.

 

Tunnelma näyttelyssä on mahtipontinen, ylellinen, värikäs ja varakas. Hulppeaa suurmiesvaikutelmaa latistavat oikeastaan vain vaatteet, jotka pienuudessaan kertovat tuon ajan niukasta elämästä. Kustaa IV Aadolfin käyttämä univormu on esillä vitriinissä. Se on niin pienikokoinen, että sen sisälle saattaa kuvitella 13-vuotiaan pojankoltiaisen. Kuningas oli kuitenkin noin kolmekymmenvuotias pukeutuessaan siihen toukokuussa 1809.

 

2094223.jpg

Vaikka 1809 – Ero ja uusi alku on näyttely sodasta, on Suomen sota vain yksi osa laajemmasta kokonaisuudesta, jota näyttely käsittelee. Ensin kävijä kuljetetaan sotaan johtaneiden syiden äärelle, sitten soditaan ja lopuksi katsotaan seuraamuksia. Ja Suomen kannaltahan tilanne muuttuu aivan merkittävästi, kun pitkä yhteinen historia Ruotsin kanssa yhtäkkiä katkeaa ja vaihtuu taipaleeksi Venäjän vierellä.

 

Suomen sota -näyttely kertoo enimmäkseen hallitsijoista ja merkkimiehistä. Tavallisen sotilaan arki ja sodan kauhut jäävät paljolti sivuun, rivien välistä luettavaksi. Onneksi niitä ei ole kokonaan unohdettu. Kuvioiduista kankaista valmistetut sairaspaidat ja välskärin instrumentit muistuttavat siitä, että itse kunkin terveys keikkui vaakalaudalla sota-aikana. Kulkutaudit olivat vaarallisempia kuin konkreettinen vihollinen aseineen. Mielenkiintoisia ovat myös esimerkiksi valokuvat, joita on otettu eräistä Suomen sodan veteraaneista useita kymmeniä vuosia sodan jälkeen. Näitä kuvia on muutama näyttelyssä.

 

Esillä on myös taiteilijoiden Vänrikki Stoolin tarinoihin tekemiä kuvituksia. J. L. Runebergin kirjoittamien tarinoiden merkitystä ei voi tämän näyttelyn yhteydessä liioitella; nimenomaan ne ovat tehneet Suomen sodan tutuksi monille sukupolville. Pääseepä museolla katsomaan myös pätkiä Stoolin tarinoista eri aikoina tehdyistä filmatisoinneista.

 

Kansallismuseossa saa muuten valokuvata. Räpsinkin kohtalaisen paljon valokuvia, mutta en uskalla lisätä niitä tähän kuvitukseksi ainakaan toistaiseksi. En nimittäin ole aivan varma siitä, onko blogin kuvittaminen sitä "omaa käyttöä", johon kuvauslupa myönnettiin.

 

Päivitys illalla 25.11.2008: Pitkän sähköpostittelun jälkeen sain lopulta Kansallismuseosta luvan käyttää näitä näyttelyssä otettuja valokuvia lastun koristeena. Kiitokset!