HYKSin iho- ja allergiasairaala vuonna 1997. Istun sängyllä kahden hengen potilashuoneessa, ja huonetoveri letittää tukkaani. Hän on masentuneen oloinen nainen eikä syyttä: kampaamoyrittäjä, joka on tullut allergiseksi hajusteille ja kemikaaleille. HYKSiin hän on saapunut testeihin, joilla allergian laajuutta pyritään selvittämään. Kuulemma sairaalan henkilökunta ja monet muutkin suhtautuvat häneen nuivasti, päättelevät hänen keksineen koko jutun.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Nainen pyytää minua sanomaan luonani vieraileville sukulaisille ja ystäville etukäteen hänen allergiastaan, jotta nämä ymmärtävät tulla paikalle hajusteitta. Kerronkin. Se kiusallinen asia tapahtuu kuitenkin; eräs ystävättäreni uhmaa kieltoa tarkoituksella ja ruiskii hajuvettä päälleen runsain mitoin. Edelleenkin asia hävettää.

 

Viitisen vuotta myöhemmin on edelleen aivan tavallista, että voimakkaasti parfymoitu henkilö koettaa tukehduttaa bussillisen tai junavaunullisen työmatkalaisia aamulla. Sankan tuoksupilven keskellä ihmiset hierovat kirveleviä silmiään.

 

Vuonna 2007 havahdun tajuamaan, etten edes muista milloin viimeksi olisin päivitellyt hajuvedessä kylpemistä. Jotain on tapahtunut. Naisista on joko tullut tiedostavampia hajusteiden käytön suhteen tai sitten minulla on vain käynyt hyvä tuuri liikennevälineiden valinnassa.

 

On ilmeistä, että hajustamattomat pesuaineet, shampoot, deodorantit ja muut vastaavat tarvikkeet ovat yleistyneet reippaasti muutaman viime vuoden aikana. Onkohan enää edes myynnissä niitä pikkuvauvojen pepun pyyhintään tarkoitettuja parfymoituja kosteuspyyhkeitä, joita opiskeluaikoina ruokakaupassa työskennellessäni kauhistelin?

 

Hajustamattomia tuotteita on saanut kaupoista jo hyvän aikaa, mutta pitkään melko satunnaisesti tai lyhyitä aikoja. Menneiden kokemusten vuoksi edelleenkin deodoranttiostoksille mennessäni vapisen kauhusta ajatellessani, että suosimaani tuoksutonta merkkiä ei ehkä olekaan enää saatavilla. "Valmistus lakkautettu vähäisen kysynnän vuoksi!" Toivon hartaasti niiden aikojen olevan jo kaukana takanapäin, ja hyvältähän tilanne näyttääkin.

 

Tuoksuttomuudesta nauttivien ilona on Helsingin Sanomatalossa ollut jo vuodesta 2001 lähtien kampaamo, Salon Sensitive, jossa pääsee hengittämään puhdasta ja raikasta ilmaa. Työpaikkana se lienee ihanteellinen, sillä onhan kampaajien riski sairastua astmaan kaksinkertainen muihin naisiin verrattuna.

 

On hieno juttu, että naiset eivät enää hukuttaudu hajuvesiin, ja samoin on hieno juttu, että tuoksuttomat tuotteet ovat tulleet kaupan hyllyille pysyvästi. Vaan missä lymyää monen miehen järki ja logiikka partaveden käytön suhteen? Onko naisten intensiivisen hajustautumisen väheneminen tyhjentänyt sopivan ekologisen lokeron, johon miesten partavesineen on hyvä tunkeutua?

 

Arvoisat miehet, tuoksun aavistus on ehdottomasti houkuttelevampi vaihtoehto kuin hissin viideksitoista minuutiksi täyttävä hajusaaste. Tätä mieltä lienevät niin allergiset kuin kaikki muutkin normaalilla hajuaistilla siunatut.