"Valkoinen takki on ollut kautta aikojen lääkäriyden symboli."

 

Näin kirjoittaa LT Päivi Hietanen toiseksi tuoreimman Suomen Lääkärilehden pääkirjoituksessa. Haluaisin esittää painavan vastalauseeni. Valkoinen takki ei suinkaan ole ollut kautta aikojen lääkäriyden symboli, vaan vasta noin sadankahdenkymmenen vuoden ajan. Lääketieteen pitkässä historiassa tällainen ajanjakso tuntuu kovin lyhyeltä. Huomattavasti luontevampaa olisi puhua vaikkapa uroskopiapullosta eli matulasta lääkärin ikiaikaisena symbolina. Potilaan virtsan tutkiminen oli pitkään ainoita "diagnostisia" menetelmiä, ja siksipä lääkärit kuvattiin taiteessa satojen vuosien ajan matula kourassa.

 

Esimerkiksi Suomessa oli 1800-luvun lopulle saakka tyypillistä, että lääkärit tekivät töitä arkivaatteissaan. Leikkauksissa käytetyt vaatteet saattoivat olla kuivuneesta verestä niin jäykkiä, että niiden arveltiin voivan seistä omin avuin. Mainitun vuosisadan aikana kuitenkin keksittiin taudinaiheuttajien olemassaolo ja luovuttiin vähitellen vanhasta miasmakäsityksestä. Näin ollen erityisesti vuosisadan loppupuolelle oli ominaista erilaisten hygieniaa parantavien käytäntöjen – esimerkiksi instrumenttien ja leikkaussalitekstiileiden steriloinnin – kehittely.

 

Vasta 1880-luvulla autoklavointi- eli höyrysterilointitekniikka oli saavuttanut pisteen, jossa se soveltui kunnolla tekstiilien puhdistukseen. Tähän aikaan linkittyvät lääkäreiden valkoiset takit, jotka ilmestyivät aseptisen leikkaustekniikan sivutuotteena leikkaussaleihin noin vuonna 1886. Kovin pitkään takit eivät pysyneet silkassa leikkaussalikäytössä, vaan levisivät ihmeellisen lyhyessä ajassa lähes kaikille lääketieteen aloille – myös niille, joissa mitään suojatakkia ei olisi edes tarvittu. Leikkaussaleissa valkoinen väri osoittautui kylläkin epäkäytännölliseksi häikäiseväisyytensä vuoksi, ja niin se vähitellen korvautui tummemmilla kankailla.

 

Suomesta tunnetaan jo vuodelta 1893 valokuva, jossa lääkäri kulkee opetuskierrolla Uudessa Klinikassa valkoinen takki yllään. Samainen lääkäri, professori J.W. Runeberg, on myös ensimmäinen taiteessa kuvattu suomalainen valkotakki. Kuuluisan muotokuvan hänestä on maalannut vuonna 1902 Albert Edelfelt.

 

Professori Matti Haltia kirjoitti vuonna 1996 ilmestyneessä artikkelissa "Aatteet on mun vaatteet" valkoisesta takista seuraavasti:

 

"Takin perusmalli näyttää pysyneen hämmästyttävän muuttumattomana sadan vuoden ajan, joskin alkuperäinen pellavakangas on sittemmin muuttunut puuvillaiseksi tai tekokuituiseksi."

 

Muuttumattomuudella lienee jotain tekemistä sen kanssa, että lääkärin takkiin nivoutuu melkoisesti symboliikkaa, ja vieläpä varsin latautunutta sellaista. Takki on tulkittu – ja osin tulkitaan edelleenkin – lääkärin aseman ja arvovallan merkiksi. Nykyaikana etenkin vanhemmissa potilaissa valkea takki herättää turvallisuuden tunnetta. Toisaalta lapsille valkoiseen takkiin pukeutunut "ilkeä setä tai täti" voi aiheuttaa pitkäänkestäviä kauhuntunteita. Siksi takit ovatkin lastenlääkäreiltä kadonneet.

 

Nykyään voi moni lääkäri aika vapaasti omien mieltymystensä mukaan valita, haluaako takkia käyttää. Useimmilla suomalaislääkäreillä takki on vielä käytössä, etenkin suurissa sairaaloissa. Tulevaisuudesta ei toki voi tietää, mutta luultavaa on, että valkotakin käyttö tulee vähentymään.

 

Ruotsissa sosiaaliministeriö suosittelee, ettei takkia käytettäisi potilastilanteissa lainkaan. Osa maakuntapäivistä on jopa määrännyt lääkärintakit poistettavaksi. Kaikki ruotsalaislääkärit eivät ole kuitenkaan halukkaita luopumaan symboliikkaa tiukkuvista takeistaan, vaan kulkevat vastoin määräyksiä takki päällä.

 

Takin positiivisiin ominaisuuksiin ei kuulu ainoastaan korkea symbolinen status, vaan suurista taskuista on aivan käytännönläheistäkin hyötyä. Pahaksi onneksi pitkät hihat hankaloittavat käsien desinfiointia ja keräävät bakteereja.

 

Vaan kukapa osaisi kuvitella television sairaalasarjoja ilman valkoista takkia? Mikä isku olisikaan näiden sarjojen tekijöille, jos hygieniasyistä lääkärikunta julistaisi takit pannaan.

 

 

Lähteet:

 

Forsius Arno 2005: Lääkärin valkoinen takki ja vihreä suojavaatetus.

 

Haltia Matti – von Hertzen Aino 1996: "Aatteet on mun vaatteet". Kuvadokumentteja Suomen lääkäreiden ja sairaanhoitajien asuista 1600–1900 -luvuilta. Duodecim 1996, 112: 2283-2300.

 

Harju Virpi – Seitsalo Seppo 2003: Stetoskooppeja ja valkoisia takkeja. Duodecim 2003, 119. s. 2281-91.

 

Hietanen Päivi 2007: Onko valkotakki vanhanaikainen? Suomen Lääkärilehti 13/2007, s. 1335. Pääkirjoitus.

 

Soininen Miia 2007: Takki vai ei? Ruotsi suosittelee lääkäreille takittomuutta, suomalaislääkäri pitää vapaudesta. Suomen Lääkärilehti 13/2007, s. 1342-43.