Olen ymmärtänyt sekalaiseen kaunokirjallisuuteen vuosien saatossa perehdyttyäni, että pisamat ovat useimmiten suuri murheen taakka niitä kantavalle. Siksipä ajattelinkin siirtää eteenpäin tämän hyödyllisen – myös kustannuksiltaan sangen edullisen – pisamanpoistovinkin, joka on julkaistu vuonna 1930 teoksessa Apu hädässä. Hyödyllinen neuvonantaja sairaille.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

"Puolikas vesimeluunia kaivetaan ontoksi ja täytetään vedellä: tällä mehulla pestään muutamia kertoja, niin pisamat katoavat. Myöskin keitetään kypsiä mustikoita puuroksi ja asetetaan illalla päälle."

 

Lieneeköhän tätä vinkkiä testattu käytännössä 1930-luvun jälkeen?