<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Aina ei liene tarpeellista kirjoittaa asioista kronologisessa järjestyksessä. Keskiviikkona matkustin nimittäin Tampereelle, poikkesin puoleksitoista tunniksi Museokeskus Vapriikkiin ja tapasin sen jälkeen Kirjaston antitäti hyssyttää -blogin Reetan, joka ehti jo huhtikuun alussa kutsua minut Reipin museon kesäisiin avajaisiin. Tämä lastu kertoo siitä, mitä tapahtui sen jälkeen, kun henkilöauto oli pysähtynyt viereeni sateisella kadulla Tampellan vieressä. Tarinan ensimmäiseen osaan, siis Vapriikin vierailuun, palaan myöhemmin.

 

Asetuin autoon, ja Reetta lähti ajamaan kohti kohti Pirkkalaa. Liikenne eteni poikkeuksellisen hitaasti, joten meillä oli hyvää aikaa jutella. Ruuhkaisan Tampereen jälkeen naapurikunta tuntui ihmeen avoimelta ja viehättävältä. Luonnonläheiseltä. Sadekin ehti loppua matkan aikana.

 

663555.jpg

Kutsuvieraita museon pihamaalla.

 

Pirkkalassa, viljavien peltojen ja viheriöivän maalaismaiseman keskellä sijaitsee vuonna 1960 perustettu Reipin museo. Kun saavuimme paikalle, oli jo koko joukko väkeä kerääntynyt museorakennusten ympäröimälle pihamaalle. Olipa paikalla muutama vanhanaikaisiin vaatteisiin sonnustautunutkin.

 

On hauskaa nähdä, miten erilaisia avajaisia erilaisissa museoissa järjestetään. Reipin museon eduksi voi todeta, että hienostelu oli kaukana sen avajaisjuhlallisuuksista, jotka oli suunniteltu erityisesti kaikkein nuorimpia kutsuvieraita miellyttäviksi. Paitsi musisointia, tarjolla oli myös hevosajelua, kullanhuuhdontaa sekä TeatteriTaikaSirkuksen pellavapäät pinkeissa vetimissään, siis toisin sanoen Tomu & Romu laululeikkiseikkailuineen. Nämä seikkailut jäivät meiltä kyllä osin katsomatta ja kuulematta, sillä rupattelimme varsin tiiviisti keskenämme. Kirjastolaisena Reetta oli tietysti kaikille tuttu, joten lisäkseni hänellä riitti paljon muutakin juttuseuraa.

 

663558.jpg 

Tomu Poppi ja Romu Rokki viihdyttävät yleisöä. Pienimmät katsojat

ovat asettuneet eturiviin, eivätkä siksi näy kuvassa.

 

Virvokkeina vieraat saivat nauttia mehua ja keksejä (aikuisempaan makuun oli katettu kahvia ja teetä) – ja pientä maksua vastaan myös meheviä muurinpohjalettuja mansikkahillolla. Huomattavasti herkullisempaa kuin viinitarjoilu, johon avajaisissa niin usein törmää!

 

663563.jpg

Kiihkeä kullanhuuhdontakilpailu nostaa sivustakatsojankin sykettä.

 

Kuten monet muutkin kotiseutumuseot, Reipin museo avataan vuosittain ainoastaan kesäkaudeksi. Vetoisissa vanhoissa hirsirakennuksissa muu tuskin olisi mahdollistakaan. Museon rakennukset eivät kuulu alunperin yhteen, vaan ovat eri paikoista nykyisille sijoilleen siirrettyjä. Sikojärven aitassa, Valkilan pajassa ja Kyöstin tilan vilja- ja ruoka-aitassa ynnä muissa tiloissa on useisiin teemoihin liittyvää maatalousirtaimistoa ja talonpoikaisesineistöä. Esineet ovat pääasiassa 1900-luvun alkupuolelta. Reetta kertoi vanhan ajan luokkahuoneen vetoavan erityisen hyvin nykykoululaisiin. Kovat puupenkit, rihveli- ja helmitaulut ovatkin varsin käsinkosketeltavaa historiaa – jopa aivan kirjaimellisesti. Reipin museossa eivät päde monelle museolle tyypilliset, ankarat kiellot esineisiin koskemisesta.

 

663562.jpg

Työkaluja museon seinällä.

 

Reipin museo ei kenties ole ulkopaikkakuntalaiselle aivan matkan varrella – riippumatta siitä, mihin tämä sattuu olemaan matkalla – mutta siitäkin huolimatta sitä voi lämpimästi suositella retkeilykohteeksi kauniina kesäisenä päivänä. Mukaan pakatut eväsleivät voi tunnelmallisesti nauttia pihamaalla lepäävän myllynkiven ääressä.

 

Lopuksi täytyy vielä hehkuttaa, että on upeaa, kun blogituttuja voi tavata oikeastikin! Asia on juuri niin kuin Reetta eilen blogissaan kirjoitti: "Hassua, kuinka tutuilta bloggaajakaverit tuntuvat, vaikka heitä ei ole koskaan nähnytkään." Toivottavasti tapaamme Reetan kanssa pian uudestaan, esimerkiksi Helsingissä tai Hyvinkäällä!