464772.jpg

 

Viivi hätkähtää hereille klo 06:34, minuuttia ennen kuin herätyskello aloittaa joka-aamuisen kiekunansa. Hän syöksyy viereiseen huoneeseen käynnistämään tietokonetta. Mielessä välkkyy vain yksi ajatus: Mitäköhän Valokuvatorstain aiheena on tänään?<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Sillä välin, kun kone rutisee itseään käyntiin, Viivi pesee hampaansa ja kampaa hiuksensa värikkäässä kylpyhuoneessaan (ks. kuva). Lopputuloksen hän viimeistelee suihkauksella hajustamatonta lakkaa.

 

Vilkaisu tietokoneelle saa Viivin kiristelemään hampaitaan. Se mokoma latailee edelleen F-Securea, Messengeriä ja muita turhakkeita. Lagi pitää huolen siitä, ettei selainta voi vielä avata.

 

Viivi käy nopeasti kaatamassa mysliä ja jukurttia kippoon ja siirtyy sen kanssa tietokoneensa ääreen. Internet Explorer käynnistyy hitaasti. Viivi vilkaisee pöydältä löytämäänsä rannekelloa. Kiire, kiire. Ulko-ovesta pitäisi astua ulos viimeistään 07:05. Juna ei odota.

 

Valokuvatorstain aihe on viimein selvillä! Kodikkuutta kaivataan. Koska valokuvaukselle on heikosti aikaa, Viivi ryhtyy selvittämään, löytyisikö kovalevyltä kotoisia kuvia. Asunnosta ennen remonttia otetut kuvat hymyilyttävät. Harmi vain, että keittiön kaapinovet ovat jo päässeet blogissa paistattelemaan, Viivi pohtii. Vaan löytyyhän niitä hauskoja kotoisia väriyhdistelmiä muualtakin, esimerkiksi kylpyhuoneesta.

 

Kylpyhuoneesta joulukuussa otettu kuva on tärähtänyt, joten Viivin on pakko tarttua kameraan. Se löytyy eteisen lattialla lojuvasta olkalaukusta. Viivi siivoaa nopeasti suihkuverhon taakse piiloon liiallisen kodikkuuden merkit ja ryhtyy räpsimään. Valaistusolosuhteet ovat hankalat, mutta niille ei ehdi tehdä mitään. Kymmenen kuvaa saa riittää, Viivi arvioi. Eiköhän joukossa ole vähintäänkin yksi tärähtämätön kuva.

 

Kuvien siirtäminen tuottaa tietysti ongelmia. Joku mokoma on käyttänyt skanneria, ja nyt johdot pitää vaihtaa. Viivi sukeltaa pöydän alle. Pimeässä ja pölyn saartamana kameran piuhan kiinnittäminen on vaikeaa, siihen menee monta kallisarvoista sekuntia.

 

Viivi kiinnittää kameran piuhaan. Kuvat alkavat lipua verkkaisesti kovalevylle. Tämä onkin hyvä hetki käydä laittamassa deodoranttia ja etsimässä jotain vaatetta yöpaidan tilalle.

 

Viivi istuu jälleen koneen ääressä, tällä kertaa puolipukeisena. Hän valitsee kuvista onnistuneimman ja avaa sen kuvankäsittelyohjelmassa. ”One Step Photo Fix” ei tällä kertaa tuota hyvää lopputulosta, joten kuvaa on pakko ryhtyä käsittelemään manuaalisesti. Viivi harmittelee, etteivät kylpyhuoneen värit tule kovin hyvin esille kuvasta. Se on liian pimeä.

 

Lopulta kuva on valmis blogiin siirrettäväksi. Onneksi Vuodatus on nykyään nopeampi kuin vielä pari kuukautta sitten! Kello on nimittäin jo lähes seitsemän.

 

Koska tekstien kirjoittamiseen ei ole juuri nyt aikaa, Viivi päättää naputella ne myöhemmin. Kuva siis blogiin ja pieni selitys alle. Sitten kone kiinni ja vaatehuoneeseen paitaa hakemaan. Farkut löytyvät makuuhuoneen lattialta.

 

Viivi katsoo kelloa, joka ei vielä ole aivan liikaa. Yllättäen hän muistaa kuitenkin suihkuverhon taakse kätkemänsä tavarat. Ei liene syytä jättää niitä sinne Miestä hämmentämään. Tämä tulee nimittäin töistä ennen Viiviä. Pikaisen siivouksen jälkeen kotoisuuden merkit ovat jälleen paikoillaan, ja Viivi alkaa pukea ulkovaatteita päälleen. Valot pois ja kengät jalkaan. Lopuksi on vielä syytä varmistaa, että avaimet, puhelin, kirja ja kamera ovat mukana.

 

Viivi astuu ulos ovesta kaksi minuuttia myöhässä aikataulusta. Pakko on juosta, ainakin osa matkasta. Molemmat polvet hangoittelevat tuskallisesti vastaan. Kannattiko liukastua eilen kipeästi?

 

Juokseminen ainakin kannattaa, sillä Viivi ei myöhästy junasta. Koko aamun kestäneen kiireen vuoksi hän ei kuitenkaan kykene rentoutumaan riittävästi ja nukkumaan junamatkaa Helsinkiin. Onneksi mukana on sinikantinen vihko ja lyijykynä, blogin maalliset korvikkeet.

 

Suurimman osan matkasta Viivi käyttää blogitekstin kirjoittamiseen. Aika hassua, hän ajattelee Pasilassa, aamun kotoisten puuhien kuvaamiseen kirjoittamalla meni lähes minuutilleen yhtä kauan kuin niiden elämiseen.

 

Tarina perustuu yli 90 prosenttisesti tositapahtumiin.