|
|||
 |
|
||
|
04.03.2012 - 15:23
On jokseenkin epätodennäköistä, että tämä blogi tulisi vielä joskus päivittymään. Liian moni enemmän tai vähemmän tuttu on löytänyt tiensä tänne ja tunnistanut minut. Sinänsä asialla ei pitäisi olla suurtakaan merkitystä, mutta jostain syystä se on toiminut jarruna, joka on estänyt minua kirjoittamasta. Toisaalta voisi myös sanoa, että olen "kasvanut ulos" tästä blogista, etten tarvitse sitä samalla tavalla kuin aikaisemmin. Alkuaikoina, erityisesti aikavälillä 2006-2008, bloggaaminen oli minulle todella tärkeää. Valitettavasti ajan kanssa kävi niin, että tänne kirjoittamisesta katosi ilo. Siitä tuli pakkopullaa. Silti toisinaan kaipaan "vanhoja hyviä aikoja" kovastikin. Ehkä jonakin päivänä alan kirjoittaa blogia tai useampia jossain muualla. Tällainen työasioiden, harrasteiden ja yksityisten mietteiden sekasotku ei kuitenkaan enää tule kysymykseen, vaan jonkinlaiset raamit on pakko piirtää. Yksi parhaista asioista bloggaamisessa on ollut se, että olen onnistunut solmimaan tuttavuuksia myös internetin ulkopuolella. Se on sellainen mahdollisuus, joka on ikävä heittää syrjään blogin myötä. Siksipä ehdotankin, että mikäli et kuulu Facebook-kavereihini, mutta haluaisit vielä olla yhteydessä kanssani, lähetä sähköpostia sivupalkista löytyvään osoitteeseen. Kaikkea hyvää toivottaen, Henna 11.07.2011 - 17:43
Siitä, kun olen edellisen kerran kirjautunut Vuodatukseen on kauhean kauan. Melkein olin unohtanut salasanankin. Tässä pari uutta maalausta.
Ensimmäisen maalasin kaverille hänen ehdottamastaan kuvasta, joka on peräisin jostakin internetin syövereistä. Toivottavasti alkuperäisen kuvan tekijä ei pane kopiota pahakseen.
Toisessa kuvassa on Mies. Ensisijaisesti halusin harjoitella valojen ja varjojen maalaamista sekä mustaa taustaa. Toissijaisesti pyrin maalaamaan muotokuvan, mutta sellainen siitä kuitenkin tuli - ja mielestäni paras, jonka olen tähän mennessä saanut aikaiseksi. 09.04.2011 - 16:58
Jo kaksi vuotta sitten Kalevalan luettuani ajattelin, että haluaisin maalata hauen. Valokuvan maalauksen malliksi sain näpsäistyä Kotkan Maretariumissa, jossa olikin melkoisen kokoisia haukia nähtävänä. Tässä siis kalahauki, ve’en koira, Esox lucius.
 Ja sitä ennen pikaisesti sudittu abstrakti söherrys, jossa myös on hiukan merenpohjan tunnelmaa.
 21.03.2011 - 22:04
Omakuvan maalaaminen peilistä oli vaikeampaa kuin arvasinkaan, sillä katselukulma muuttui koko ajan. Taidot loppuivat kesken, eikä lopputulos ole kovin näköinen, vaan jokin tökkii erityisesti leuassa ja nenässä - vaikka maalasin molemmat monta kertaa uudestaan. Seuraavaksi pitää keksiä aiheeksi jotain helpompaa.
 20.03.2011 - 17:35
Rehellisesti sanottuna en oikein osaa kuvitellakaan millaista luettelointi oli ennen internetin aikakautta. Onneksi en ole koskaan joutunut kokemaan sellaista aikaa, sillä minulle netti on aina ollut yksi keskeisimmistä työvälineistä museolla. Valokuva tai esine, samantekevää, tuskin yksikään niistä päätyy tietokantaan kauttani ilman jonkinlaista lisätietojen selvittelyä netissä. Museotyössä Google on paras ystäväni, joka löytää vastauksen melkein mihin tahansa kysymykseen: pitäisikö mieluummin käyttää sanaa päiväpeitto vai päiväpeite; mitä epidiaskoopilla, kranioklastilla tai angioskoopilla tehdään; missä osoitteessa Muurolan parantola sijaitsee; mitä vaivaa hoidetaan metyylisalisylaatilla; milloin Lääke Oy perustettiin ja milloin se lopetti toimintansa; miksi kutsutaan sellaista käsityövälinettä, jolla punotaan nauhoja; mikä veistos on Heinolassa entisen Reumasäätiön sairaalan oven edessä; mikä oli rouva Svinhufvudin tyttönimi; mikä on Meilahden sairaala-alueen vanhin rakennus*. Ja niin edelleen, loputtomiin.
Tietysti hyödynnän luetteloidessa myös museon laajaa käsikirjastoa, mutta monissa asioissa netti on huomattavasti nopeampi ja monipuolisempi tietolähde. Se on myös yllättävän luotettava apulainen silloin, kun on kyse yksinkertaisesta perustiedosta tai silkasta sanasokeudesta. Esineiden tai valokuvissa esiintyvien henkilöiden tunnistamiseen voi toisaalta etsiä apua muiden museoiden kokoelmaselaimista. Niitä alkaa olla netissä jo ihan mukava määrä. Omakin museoni on mukana arjenhistoria.fi -verkkoportaalissa, tosin vasta pieni osa kokoelmatiedoista on saatu siirrettyä sinne.
* Kaikki esimerkit on poimittu todellisista luettelointitilanteista, joissa netistä on löytynyt vastaus kysymykseen.
Päivitetty 21.3.2011.
Pyynnöstä oikeat vastaukset kysymyksiin:
· Päiväpeitettä näytetään käyttävän yleisemmin kuin päiväpeittoa, joten se lienee oikeampi.
· Epidiaskooppi eli kuvanheitin oli projektori, jolla voitiin heijastaa sekä läpinäkymättömiä että kuultokuvia.
· Kranioklastia eli päämurskaajaa eli kallonmurtopihtejä on käytetty kuolleen sikiön pään murskaamiseen kohdussa, jotta sikiö saataisiin helpommin ulos.
· Angioskooppi eli verisuonitähystin oli verisuonten tähystämiseen tarkoitettu laite. Se edustaa äskettäin vanhentunutta teknologiaa.
· Entinen Muurolan parantola ja nykyinen Muurolan sairaala sijaitsee Rovaniemen Muurolassa osoitteessa Totontie 9.
· Metyylisalisylaattia on käytetty kivunlievitykseen, mutta luotettavia tutkimuksia sen vaikutuksesta kipuun ei ole juurikaan tehty.
· Lääke Oy perustettiin 1946. Vuonna 1958 nimi muuttui Farmokseksi, mutta tytäryhtiö jatkoi vanhalla nimellä. Se fuusioitiin Farmos-Yhtymään 1976.
· Nauhapirta on väline, jolla voi kutoa pirtanauhaa. (Nauhoja voinee tehdä muillakin välineillä, mutta tässä tapauksessa selvittelemäni esine oli nimenomaan nauhapirta.)
· Reumasäätiön sairaalan edustalla on Panu Patomäen veistos Lentoon vuodelta 1983.
· Rouva Ellen Svinhufvudin tyttönimi oli Timgren.
· Meilahden sairaala-alueen vanhin rakennus on 1910-luvulla valmistunut talousrakennus. Klinikoista vanhin on puolestaan vuonna 1934 valmistunut Naistenklinikka. 24.02.2011 - 21:46
Kirjoitin vuosina 2009 ja 2010 tarinan, joka on jonkinlainen risteytys scifiä, uuskummaa ja historiallista novellia. Se liikkuu kahdessa ajassa ja kertoo 2000-luvun alun miehestä, joka havaitsee värien olevan katoamassa maailmasta sekä naisesta, joka näkee oudon valon Helsingin Keskuspuiston yllä samana päivänä vuonna 1968, kun Vanha ylioppilastalo vallattiin. Novelli osallistui viime vuonna Nova-kirjoituskilpailuun nimellä ”Revontulet”, pääsi läpi esiraadin seulasta, mutta ei kuitenkaan sijoittunut palkinnoille. Sain ilokseni tarinasta palautetta jo viime kesänä, ja tein palautteen pohjalta tekstiin eräitä muutoksia, joiden toivoin selkeyttävän juonta (en ole varma onnistuinko). Hiotun novellin lähetin uudella nimellä ”Keskuspuiston valot” Portin kirjoituskilpailuun, jossa se onnistui pääsemään loppukilpailuun, mutta ei sen pidemmälle. Uskon jo, ei enempää kilpailuja tälle novellille!
Koska kirjoitelma on kuitenkin mielestäni ihan kelvollinen, päätin liittää sen tänne blogiin luettavaksi, sen sijaan, että makuuttaisin sitä kovalevyllä. Se on aika pitkä netissä julkaistavaksi (15 s.), mutta ehkä silti luettavan mittainen.
18.02.2011 - 20:10
Junaliikenteen epävakaisuuden armoille säännöllisesti joutuvana en voi kuin tuntea sympatiaa sitä matkustajaparkaa kohtaan, joka marraskuussa 1897 kuvaili Turun Lehdessä junamatkaansa Vaasasta Helsinkiin: ”Jo Waasasta lähtiessä oli myrsky siksi nawakka, että junan myöhästyminen oli pelättäwissä, waikk’ei osattukaan waroa sellaista, mitä sitten kohdattiin. Matkalla yltyi pyry yhä. Useammilla täytyi wiipyä pitemmälti, ja Ylistarossa saatiin ponnistella jo runsas tuntikausi. Moneen kertaan sai weturi woimainsa takaa nytkiä, ennenkuin waunut wiimeinkin sai liikkeelle. Seinäjoelle päästyä tuli kuitenkin selwä seinä eteen. Yritettiin tosin lähteä, luotiin lunta ja puuhattiin toiwoen ainakin parin tunnin wiiwyityksen perästä päästä matkaa jatkamaan. Turha toiwo! Kinokset oliwat jo tullessa niin wankat, että weturin oli mahdoton päästä niistä liikkumaan. Ja lumiwallien wuoksi ei saatu edes tallista toista weturia awuksi. Mutta myrsky raiwosi yhä yltyen. Pyry oli niin sakeata ett’ei edes myötä tuuleen woinut eteensä nähdä, aiwan oli kuin walkea seinä edessä. Juna oli kummallisen näköinen. Weturista näkyi tuskin muuta kuin lyhyt pätkä sawutorwea; ja waunut oliwat kaikki yltäyleensä walkoisiksi silatut. Waasasta tuli weturilla liikennetirehtöörin apulainen tuoden 30 miestä. He ryhtyiwät heti lapiotyöhön, mutta hitaasti edistyi se. Wasta iltasella oli sen werran uraa walmiina, että woitiin ruweta lähtöä yrittämään. Sitä myöten kuin miehet saiwat rataa auki luoduksi, pysytteli weturi hiljalleen liikkeessä estääkseen sitä jälleen tukkeutumasta. Matkustajain lewottomuus, erittäinkin naisten, oli suuri, olletikin alussa. Kohtaloonsa tyytyen he kuitenkin koettiwat aseman rawintolassa ikäwää päiwäänsä wiettää miten parhaiten woiwat. Tarkkaan tarwittiin siinä rawintolan ruokawaratkin, sillä wäkeä oli runsaasti talossa, kun kaikkiin kolmeen suuntaan pyrkiwät matkustajat oliwat koolla, ja heitä sitä paitsi oli runsaasti. Nukkuminen oli useinkin paras ajanwiete.
 ”Wiiwykki teki joillekuille matkustajille pahaakin haittaa. Erään insinöörin piti wälttämättä asioissa olla Wiipurissa tiistai iltana, mutta sen sijaan sai hän istua Seinäjoella. Howioikeuden ausk. G. Ignatius oli määrätty toimittamaan Wirroilla tiistaina pideltäwät wälikäräjät, jonne hän aikoi yöjunalla matkustaa; mutta käräjämiehet saiwat tulla toimeen omin päinsä, sillä tuomarin oli mahdoton päästä paikalle.
”Ajatella woipi, mikä oli ilo matkustajilla kun iltapuoleen wiimein ilmoitettiin, että kohta on lähtö wapaa. Junassa ei tosin enään kaasu palanut, waiwainen kynttilä waunua walaisi ja juoma- ja pesuwesi tykkönään puuttui, kun kaikki saatawissa olewa wesi tarwittiin weturiin. Kello 4 jälestä lähtikin Waasaan menewä juna. Kello ½ 7 tienoissa eteläänpäin, mutta oululaiset saiwat silloin wielä surumielin jäädä odottamaan. Hauskalta tuntuiwat junan lähtönykäykset, sillä wuoro kautisesta wankeudesta oli päästy. Melkein junan korkuisten wallien wälitse lähdettiin kulkea kalkuttamaan. Epäiltiin kuitenkin, eikö mahdollisesti wielä matkalla esteitä sattuisi. Niin ei kuitenkaan onneksi ollut laita, ja yöllä saawuttiin sitten hiljalleen Tampereelle, käyttäen tämän kaupungin ja Seinäjoen wälisellä taipaleella aikaa tuntia enemmän kuin tawallisesti. Tampereelta tulla huristeltiin Helsinkiin päin hywää wauhtia ja aamupuolella keskiwiikkona oltiin perillä wuorokauden myöhästyttyä.”
Lähde: Turun Lehti 20.11.1897
Kuva on otettu Suomen Rautatiemuseossa 12.11.2006
24.01.2011 - 21:09
Tämä maalaus on syntymäpäivälahja ystävälle, joka on erityisen mieltynyt lohikäärmeisiin. Valitettavasti nuo isot liskot ovat melkoisen hankalia maalattavia, koska niistä ei ole valokuvia saatavilla, eikä elävää yksilöä ilman suunnattomia ponnisteluita saa pyydystettyä alastonmalliksi. Mainittuihin ponnisteluihin en viitsinyt ryhtyä, sillä arvelin suurikokoisen eläimen läsnäolon ahtaassa maalausluokassa häiritsevän muiden kurssilaisten työskentelyä. Sen sijaan lainasin pinkin lohikäärmeen ulkomuodon Dragonologia-kirjassa julkaistulta piirroskuvalta. Värit ja pyrstön kuitenkin muutin toisenlaisiksi ja taustan keksin omasta päästäni. |
Kirjoittaja
henna
Tätä blogia päivitettiin Arkisto
2012 2011 2010 2009 2008 2007 2006  
Kiintoisia blogeja
Suomalaisia entisiä ja nykyisiä museoblogeja:
Elämää Myllypurossa (kadonnut bittiavaruuteen) Kiasma-blogi (kadonnut bittiavaruuteen) Kuopion luonnontieteellisen museon blogi Luonnontieteellisen keskusmuseon blogi (ei päivity enää) Stilla flyter ån men på vårt museum är det allt annat än stilla!
Myös täältä löytyy kaikkea hauskaa: Myös blogosfäärin ulkopuolella on elämää
Lähetä meiliä: viivi.vivika (at) hotmail.com Museokäynnit 18.9.2006 jälkeen
Epätäydellinen luettelo
Laskuri
|
||
