Nuorehko naisihminen raahaa tuskaisena (joskin hellävaroin) valtavaa (ja kammottavaa) sinistä laukkua Helsingin keskustassa. Hiukset hapsottavat, takki on pölyssä. Kassialma liikenteessä? Ei tietenkään! Siinähän menee erään pääkaupunkiseudulla sijaitsevan museon kuljetuspalvelu. Luotettava, joskaan ei kovin nopea tapa siirrellä museoesineitä paikasta toiseen.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

On uskomatonta kuinka paljon tavaraa edellä mainittuun siniseen laukkuun mahtuukaan. Jos pitää viedä esineitä varastoon tai käydä noutamassa jokin uusi lahjoitus, kassi kainaloon ja menoksi. Julkisissa liikennevälineissä tulee joskus tukala tunnelma, kun ihmismassat sysivät täyteen pakattua laukkua oivaltamatta mitä merkittäviä kansallisaarteita (!) se kätkeekään sisälleen. Ja lähes yhtä vakavaa on tietysti se häpeä, mikä syntyy moisen laukunrumiluksen kanssa julkisilla paikoilla liikkumisesta! ;)

 

Vain kaikkein suurimmat ja painavimmat esineet kuljetetaan pakettiautolla. Pienempien esineiden siirtäminen paikasta A paikkaan B tapahtuu sinisen laukun, museoamanuenssin ja pääkaupunkiseudun hyvin toimivan joukkoliikenteen turvin (reittiopas rulettaa!). Autokyydistä esineet pääsevät nauttimaan vain siinä harvinaisessa tapauksessa, kun ystävällinen lahjoittaja lupautuu huolehtimaan kuljetuksesta itse.

 

Kaikkien lahjoittajien ei ole helppoa ymmärtää miksi museoesineitä kuljetetaan julkisissa liikennevälineissä. Jokunen viikko sitten olin eräässä valtion laitoksessa noutamassa lahjoitusta. Sinisen kassin kapasiteetti joutui koetukselle, kun esille kannettiin puinen laatikko. Noh, mahtuihan se ja koko joukko muutakin tavaraa. Lopuksi lahjoituksesta vastaava henkilö tiedusteli minulta, että tilataanko taksi. Hänen ällistyksekseen vastasin kieltävästi, sillä sellaista vaihtoehtoa kuin taksikyyti ei ole olemassakaan. Niinpä vakuutin selviäväni loistavasti painavien tavaroiden kanssa bussissakin, ja niin myös tein. En tiedä onko monellakaan museolla varaa ajeluttaa henkilökuntaansa takseilla (tai autoilla ylipäätään) työreissuilla. Meidän museolla ei ainakaan ole.

 

Museoiden rahavarat ovat useimmiten vähäiset, ja asiasta (ja sen seurauksista) voisi helposti kirjoittaa vaikka 50 lastua blogiin. Siksipä en aiokaan tässä yhteydessä valitella sen enempää kuinka vaikeaa on työskennellä museoalalla. Palaan asiaan myöhemmin ;)