<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Tällaisena sateisena iltana on hyvä viihdyttää itseään muistelemalla menneitä museokäyntejä ja menneitä ylipäätään. En olekaan vielä kirjoittanut Porin museoista, joihin pääsin tutustumaan toukokuisten Museopäivien aikana.

 

Ensimmäinen käyntini paikkakunnalla noin 12 vuotta sitten suuntautui aivan toisille tajunnan tasoille. Matkustimme Poriin silloisen poikaystäväni kanssa Helsingistä saakka Rauni-Leena Luukasen ufoluentoa kuuntelemaan. Kohokohtana on jäänyt mieleen se hetki, kun yksi salin lampuista räjähti ilmeisen tarkoitushakuisesti. Mitään näin dramaattista ei tapahtunut tällä uudemmalla visiitillä.

 

 

Satakunnan Museon perusnäyttely Vesien sylistä Satakunnaksi toi mieleen muistoja Keski-Suomen museosta, jonka viisi vuotta sitten julistin parhaaksi näkemäkseni. Kumpaisessakin on samaan tapaan käytetty talonpuolikkaita, seiniin upotettuja ovia ja muuta aitoa rekvisiittaa tunnelman nostattamiseksi ja vierailijan upottamiseksi näyttelyn ytimeen.

 

Arjen historia on Satakunnan Museossa hyvin edustettuna, mikä vetoaa minuun suuresti. Kun tämä vielä yhdistetään ihastuttavan vanhahtavaan, mutta raikkaalla tavalla toteutettuun typologiseen esillepanoon, olen aivan myyty. Naisten käsilaukkuja sisältöineen eri aikakausilta, valaisimia, astioita... Satakunnan museon perusnäyttely kertoo paljon, vaikka tekstejä ei syystä tai toisesta voisikaan lukea.

 

Oivaltavana ideana pidän Kuukauden esineen konkreettista esittämistä museon aulassa. Tietysti tämä sai pohtimaan, onko esine esitelty myös museon Internetsivuilla. Pienten tutkimusten jälkeen ilmeni, että kyllä vain. Miinuspisteitä on kuitenkin pakko antaa siitä, että tämänhetkisen ja varhaisempien kuukauden esineiden löytäminen kaikenlaisten tiedotteiden seasta on vaikeaa. Ottakaa oppia vaikkapa Maatalousmuseo Saran nettisivuilta!

 

Yhtenä illoista istuimme Porin taidemuseossa syömässä päivällistä kaikkien niiden taideteosten keskellä. Mieleenpainuvin oli seinästä ulos työntyvä kirahvin pää. Maistoin alkoholitonta valkoviiniä ja voin vakuuttaa, ettei teko tule toistumaan vastaisuudessa. Seurueemme pohdiskeli muun muassa ateriaamme kirkastavan suurikokoisen valaisimen syvintä olemusta – emme päässeet selvyyteen siitä, oliko se yksi taideteos muiden joukossa vai poikkeuksellisen tyylikäs lamppu. (Sittemmin havaitsin museon nettisivulta, että kyseessä on David Svenssonin teos Light Plan. Hieno!)

 

Luontotalo Arkki on pieni museo, joka esittelee satakuntalaista kosteikkoluontoa ensisijaisesti dioraamojen kautta. Lisäksi useissa akvaarioissa uiskentelee aitoja ahvenia ja muita vedeneläviä. Valaistus ja elävä äänimaailma tihentävät tunnelmaa. Koska Porinreissun aikana olin vailla kameraa huomioni keskittyi erityisesti näyttelyn upeisiin luontokuviin, joista osa oli läpivalaistuja, osa valtaviksi suurennettuja. Sellaisen kameran kun saisi ja taidon käsitellä sitä!

 

Yhteenvetona todettakoon, että kyllä Porissa kannattaa mennä museoon.