Muutama viikko sitten pääsin kokemaan suurta, itsetyytyväistä riemua Tekniikan museon Mikätin – mitä sillä tehdään? -näyttelyssä tunnistaessani esinekummajaisten joukosta silmänhuuhtelulasin.

 

 

Silmänhuuhtelulasi (eye bath, eye cup) on hieman munakuppia muistuttava – reunoilta kuitenkin silmän muotoa mukaileva – kapistus, todellinen entisaikain esine. Aikana, jolloin pipettiä ei ollut vielä keksitty, voitiin silmänhuuhtelulasilla annostella lääkeainetta silmään tai pestä kiusallinen rikka pois.

 

Silmänhuuhtelulasin käyttö oli ilmeisesti melko yksinkertaista. Silmävaivainen kumartui eteenpäin, asetti lääkkeellä täytetyn lasin silmälleen ja vei sitten päänsä takakenoon. Silmää täytyi räpytellä ankarasti, jotta lääke pääsisi levittäytymään parhaalla mahdollisella tavalla. Lopuksi paluu kumaraan asentoon, lasin poisto silmältä ja silmä oli oikeaoppisesti hoidettu!

 

Roskan poistamiseen silmästä on ollut käytössä muitakin konsteja. Eräs kansan suosima menetelmä oli ns. ravunkiven paneminen luomen alle - pikkusormen kärjen kokoinen mötikkä sai taatusti silmän vuotamaan, ja rikan poistumisen todennäköisyys kasvoi.