Meillä oli tiistaina työpaikan virkistyspäivä, ja teimme retken Länsi-Uudellemaalle. Ohjelmaan kuului museoita, hautausmaa, linna, kartanoita ja ties mitä mielenkiintoista. Kameraan tartuin kuitenkin vasta havaittuani Sjundbyn linnan liepeillä lahon puun kyljessä valtavan käävän, jonka pinnalla eleli mitä eriskummallisin koppakuoriaisyhteisö. Sienellä lekotteli päivänpaisteessa useita kymmeniä leppäkertun kokoisia koppiaisia! En ole koskaan ennen nähnyt mitään vastaavaa, ja siksipä päädyin tällä kertaa kuvaamaan hyönteisiä enkä museoita tai kartanoita.

Kirjopimikkä (Diaperis boleti) on havu- ja lehtipuiden käävillä elävä mustan ja oranssin kirjava pienehkö kovakuoriainen, jota tapaa joskus suurin joukoin koivunpökkelökäävän ja joskus rikkikäävän pehmeistä yksivuotisista itiöemistä, kertoo Kari Heliövaara julkaisussa Metsiemme kovakuoriaisia. Näiden koppakuoriaisten koti ei kuitenkaan näytä olevan kumpikaan mainituista käävistä.
 
Tutkiskelin sienikirjaani ja erilaisia kääpien kuvia netistä, mutta en löytänyt etsimääni. Onneksi sienet ovat toisinaan saaneet nimensä ulkoisten ominaisuuksiensa perusteella. Koska kuvaamani sienen pinta oli hieman suomumainen, päätin googlettaa suomukäävän. Ja sehän se oli, Polyporus squamosus!
 
 Kirjopimikkä sienellä.
 
 
Ainakin kahdeksantoista kirjopimikkää majailee tällä suomukäävän kaistaleella. Yhteensä ötököitä mässäilee sienellä moninkertainen määrä.
 
Suomukääpä.
 
Taustalla erottuu 1500-luvun jälkimmäisellä puoliskolla rakennettu Sjundbyn linna.