Suomen lapset oppivat jotakuinkin 1950- ja 1960-luvulta lähtien hyvin tuntemaan hammaspeikot, nuo purukalustoon työkaluillaan asuntoja sorvaavat, makeisilla ja muilla herkuilla itseään elättävät ilkiöt.

 

"Harjaa hampaat, huuhdo suu, hammaspeikko lannistuu" -rimssu kaikuu edelleenkin tuttuna monen 1960- ja 1970-luvulla lapsuuttaan eläneen korvissa. Itse olen väärää ikäluokkaa muistaakseni edellämainitulla lorulla varustetut hammasmukit, mutta elävästi mieleen ovat jääneet punaiset tabletit, joita hammashoitolassa 1980-luvulla pureskeltiin ennen hampaiden pesua*. Punaisen värin jäänteet kertoivat hammaslääkärille kuinka hyvin – tai huonosti – harjaustekniikka oli potilaalla hallussa.

 

Peikot ovat edelleen mukana valistustyössä, ainakin jossain määrin, sillä mikä olisikaan tehokkaampi tapa opettaa lapsille kuinka tärkeää on hampaiden peseminen. Pelottelun, uhkailun ja satuhahmojen yhdistelmällä päästään usein hyviin lopputuloksiin. Vertailuesimerkkinä vaikkapa joulutontut, jotka mielestäni rinnastuvat hammaspeikkoihin vallan erinomaisesti.

 

Wikipedia kunnioittaa hammaspeikkojen isänä norjalaista Thorbjørn Egneriä, joka vuonna 1949 julkaisi kirjan Karius og Baktus. Kirja on sittemmin suomennettu nimellä Satu hammaspeikoista. Egnerin hammaspeikot päätyivät vuonna 1954 myös filmille, joka on nähtävissä täällä (ken sitten norjaa ymmärtääkään).

 

Näyttää kuitenkin siltä, että kunnia peikoista on annettu väärälle henkilölle. Aili Somersalon Terveyssatuja-kirjassa vuodelta 1943** on nimittäin opettavainen tarina nimeltä Elli ja hammassärkypeikot. Vaikka peikot eivät olekaan nimeltään aivan hammaspeikkoja, ovat ne silti toimintatavoiltaan lähes identtisiä näiden kanssa. Lukekaa vaikka itse:

 

Elli on pieni tyttö, joka on eräänä iltana jättänyt hampaansa harjaamatta. Yöllä hänen vuoteensa vierelle hiipii likaisen ruskeaan vaippaan pukeutunut olento, Hammassärkypeikkojen kuningas, joka esittää pelottavan uhkauksen:

 

" – (...)  minulla on tuhannen tuhatta alamaista! Kaikki ruuanjätteet, jotka iltaisin jäävät suuhun hampaitten väliin, muuttuvat öisin apulaisikseni, Hammassärkypeikoiksi. Ne nakertavat ja kaivavat silloin hammasta, kunnes se murenee, alkaa mädätä ja lohkeilee pala palalta. Ja tiedätkö mitä? (...)

 – Niin, tiedätkö mitä? – Tänä iltana alkavat peikkoni kalvaa sinun hampaitasi!"

 

Kauhistunut Elli loikkaa vuoteesta pesupöydän ääreen ja alkaa harjata hampaitaan vimmatusti. Pelottava kuningas pui raivoissaan nyrkkiä ja marssii tiehensä alamaisineen.

 

"– Tästä lähtien harjaan hampaani tuiki tarkasti jok'ikinen ilta, niin etteivät Hammassärkypeikot tänne ikimaailmassa tule, ajatteli Elli ja nukahti."

 

En tiedä, onko Aili Somersalo hammas(särky)peikkojen luoja, vai omaksunut otukset joltakulta muulta. Tuntien hammashygieniavalistuksen tason 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa en olisi kuitenkaan valmis uskomaan, että peikkojen synty piilee kovin kaukana historian hämärissä. Siksi pidänkin hyvin mahdollisena sitä, että hammaspeikkojen äiti on suomalainen Somersalo. Väittäkää vastaan, jos teillä on parempaa tietoa asiasta.

 

Hammaspeikoista on ollut paljon iloa suomalaislasten hammashygienian kehitykselle vuosikymmenten saatossa. Nykyään valistus taitaa kuitenkin kaivata uusia, aikaisempaa kovempia otteita, sillä pörrötukkaiset, hilpeästi virnuilevat peikot saattavat olla turhan nössöjä 2000-luvun lasten vaativaan makuun. Pitkään erinomaisesti edistynyt reikiintymiskehitys (= reikiintymättömyyskehitys) on nimittäin 1990-luvun puolivälissä ottanut takapakkia, ja karies yleistyy väestössä huolestuttavasti. Onneksi tilanne tuskin pääsee taantumaan niin pahaksi kuin mitä se oli sata vuotta sitten. Tuolloin yli 90 %:lla kansakoululaisista oli reikiä hampaissaan. Nykyään hammasharja on – tai ainakin sen pitäisi olla – kaikkien tuntema väline.

 

 

PS. Olisin kovasti kiinnostunut kuulemaan teidän lapsuusmuistojanne aiheeseen liittyen.

 

 

Lisäys 23.5.2007 klo 22:10

 

* Näin elävästi sitä muistaa lapsuudesta ihan mitä sattuu. Suuret kiitokset Louhettarelle korjauksesta! Punaisia tabletteja rouskuteltiin tietenkin siis vasta hampaiden pesun jälkeen :)

 

 

Lisäys 11.3.2008 klo 20:42

 

** Aili Somersalon Terveyssatuja-kirjan ensimmäinen (kuvittamaton) painos on itse asiassa julkaistu jo vuonna 1927 Kenraali Mannerheimin Lastensuojeluliiton toimesta. Lastussa on mainittu vuonna 1943 julkaistu toinen (kuvitettu) painos.