<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Rästit pois roikkumasta. Tässä lyhyet ja ytimekkäät "selonteot" niistä viime syksynä vierailluista museoista ja näyttelyistä, joista en ole vielä saanut lastua aikaiseksi.

 

 

Mustion Linna 15.8.2007

 

1168419.jpg

Onpa muistini lyhyt. Kävimme elokuun puolivälissä Natalian ja kaksosten kanssa retkellä Mustion Linnassa. Komeasta 1700-luvun lopulla rakennetusta herraskartanosta en muista enää juuri mitään, mutta mieleeni on palanut lähtemättömästi se kamala hetki, kun tuolloin hiukan alle kolmevuotias Rauha juoksi pää edellä kohti avoimena olevan ikkunan kulmaa.

 

Jo ennen onnettomuutta ajattelin, että kartanomuseo ei välttämättä ole ihanteellisin paikka kahdelle vilkkaalle ja uteliaalle leikki-ikäiselle, jotka mieluiten tutustuisivat antiikkihuonekaluihin ja taideteoksiin käsillään. Hieman aikuisemmalle yleisölle komea "linna" tarjoaa paljonkin mielenkiintoista katseltavaa, ja asiantuntevan oppaan johdolla on helppo sukeltaa menneiden aikojen kartanotunnelmaan.

 

Kuva 1. Kaksi kranttua museovierasta pienellä kävelyretkellä Mustion Linnan lähiympäristössä.

 

 

Stockholms Medeltidsmuseum 3.11.2007

 

Olin heti alkuun tehnyt selväksi, että Tukholmassa "minä menen museoon, vaikka kaikki muut ryyppäisivät ja örveltäisivät!". Näinhän siinä luonnollisesti tapahtui: muut neljätoista joivat laivalla ja kaupungin baareissa sillä aikaa, kun itse ihmettelin väliaikaisiin tiloihin sijoitettua Stockholms Medeltidsmuseumia.

 

Koska Norrbron siltaa korjataan parhaillaan, on Medeltidsmuseum evakossa Kulturhusetissa jotakuinkin vuoden 2009 syksyyn saakka. Kulttuuritalolla on nähtävissä vain pieni ja varsin yleisellä tasolla Tukholman keskiaikaa esittelevä näyttely, jonka hidaskin kävijä ehtii kiertää alle puolessa tunnissa. Pakko tunnustaa, että olin hieman pettynyt, sillä eräs ystäväni oli puhunut ylisanoin keskiaikamuseon näyttelystä.

 

Uusintakäyntiä varten täytyy odottaa kunnes siltatyöt saadaan kuntoon ja Medeltidsmuseum palaa takaisin Helgeandsholmeniin.

 

 

Tekniikan museo, Kemiaa koko elämä -näyttely 13.11.2007

 

Marraskuisena maanantaina avattiin Tekniikan museossa uusi näyttelykokonaisuus Kemiaa koko elämä. Sitä voisi kutsua varsinaiseksi suurprojektiksi, sillä näyttelyn suunnittelu ja toteutus vei viisi vuotta, ja yhteistyökumppaneiden määrä kohosi 150:een. Museonjohtajakin ehti vaihtua pariin otteeseen tuona aikana.

 

Koska yksi Tekniikan museon monituisista yhteistyökumppaneista oli meikäläisen museo, sain kutsun avajaisiin. Mies yllätti minut positiivisesti haluamalla mukaan. Tämä olikin meille jo toinen vierailu Tekniikan museoon, ensimmäisen teimme elo- tai syyskuussa 2006. Miehet ja tekniikka sopivat ilmeisesti varsin hyvin yhteen – ainakin Mies pitää Tekniikan museota "lempimuseonaan".

 

1168421.jpg

Kuva 2. Mies Tekniikan museossa.

 

Museo toimii Vanhassakaupungissa Helsingin vesilaitoksen vanhoissa tiloissa. Rakennuksia on useita, ja Kemiaa koko elämä -näyttely on sijoitettu vanhaan vesitorniin, josta se haukkaa neljänneksen pohjakerroksesta. Koska koululaiset ovat tärkeä kävijäryhmä, on heidät otettu hyvin huomioon suunnittelussa. Näkökulma kemiaan on sangen tieteellinen, ja niin historiaa kuin nykykäsityksiäkin on esitelty. Onneksi arjen kemiaa ei ole unohdettu. Kemiaa on käsitelty muun muassa pesuaineiden, meikkien ja lääkkeiden kautta.

 

 

Vantaan kaupunginmuseo, Namibia-näyttely 14.11.2007

 

Jo seuraavana päivänä suuntasin uusiin näyttelyn avajaisiin, tällä kertaa Natalian kanssa. Namibia*-näyttely Vantaan kaupunginmuseossa tuskin saavuttaa samanlaista menestystä kuin museon edellinen, rohkea Sateenkaari-Suomi – ainakaan, jos avajaisiin osallistuneiden vieraiden lukumäärästä uskaltaa mitään päätellä.

 

Namibian pääkaupunki Windhoek ja Vantaa ovat tehneet yhteistyötä vuodesta 2002 lähtien, ja niiden kaupunginmuseot viimeiset kolme vuotta. Vantaan kaupunginmuseon näyttely on toteutettu yhteisvoimin, ja kun se on ollut aikansa esillä Vantaalla ja pääkaupunkiseudun kirjastoissa, matkustaa se lopulta Namibiaan. Yksi yhteistyön keskeisistä tavoitteista on oman kaupunginmuseon synnyttäminen Windhoekiin.

 

1168424.jpg

Kuva 3. Namibian kunniakansalainen Eeva Ahtisaari pitää puhetta. Etuoikealla museonjohtaja Leena Hiltula.

 

Kyse on kiertonäyttelystä, joten on varsin ymmärrettävää, että näyttelyssä on runsaasti luettavaa mutta vähän esineitä. Pahaksi onneksi Namibian alueen maantiedettä, asutuksen alkua, kansoja, apartheidiä, itsenäistymistä ja lukuisia muita aiheita käsittelevissä teksteissä on hieman saarnaava, koulukirjamainen sävy. Näyttely lieneekin parhaimmillaan opastettuna.

 

 

* Heh, kaikkea sitä netistä löytyykin. Linkin takaa löytyvässä alimmassa kuvassa pitää puhetta Windhoekin pormestari Matheus Shikongo, ja ovenraosta kurkistaa tämän blogin kirjoittaja (kamera huomaamattomasti kädessään).