Sen, että allergiat ovat yleistyneet runsaasti viime aikoina, huomaa erityisen selvästi perehtymällä 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa ilmestyneisiin kodin lääkärikirjoihin. Olen viime aikoina selannut läpi useita kymmeniä vanhoja lääkärikirjoja ja koettanut koko ajan pitää silmäni avoinna allergiamainintojen varalta. Vaan turhaan.

 

Tavalliselle kansalle suunnatut lääkärikirjat edustavat oman aikansa yleisiä käsityksiä terveydestä ja sairauksista – ja siitä mitä terveyden ylläpitämiseksi ja sairauksien torjumiseksi tulisi tehdä. On aivan eri asia lukea 1800- ja 1900-lukujen taitteessa ilmestyneitä lääkäreille tarkoitettuja kirjoja kuin kansantajuisia oppaita.

 

Vanhat lääkärikirjat antavat (uskoakseni) melko totuudenmukaisen käsityksen siitä, miten terveysasioihin entisaikaan suhtauduttiin. Toki kirjojen joukossa on poikkeuksiakin, kuten esimerkiksi Alfred Bramsenin pureskelutekniikkaa ja hiilihydraattidieettiä käsittelevät kirjat (näistä olen kirjoittanut aikaisemmin täällä), joita hyvällä tahdollakaan ei voine pitää valtavirran edustajina. Selvää on kuitenkin, että yleensä samat tai samankaltaiset ajatukset toistuvat toistumistaan lukuisissa muutaman vuosikymmenen sisällä toisistaan ilmestyneissä teoksissa. Esimerkiksi onania eli ”itsesaastutus” vaaroineen, syljeskelyn haitallisuus (keuhkotaudin tartunnan vuoksi), nautintoaineiden vahingolliset piirteet ja monet muut vastaavat on mainittu useimmissa 1900-luvun ensimmäisten vuosikymmenien lääkärikirjoissa. Hieman näitä varhaisemmassa kirjallisuudessa erottuu vielä monissa tapauksissa keskeisenä vanha ajatus miasmasta tautien aiheuttajana.

 

Se, että lääkärikirjat eivät mainitse allergioita, vaikka ne aikakauden lääketieteessä tunnettiinkin, kertoo allergioiden harvinaisuudesta. En vielä ole saanut selville, missä vaiheessa ne yleistyivät niin paljon, että ne tuotiin esille myös kansaa valistavissa kirjoissa. Täytyy siis lukea entistä tarkemmin 1930 – 1950-lukujen lääkärikirjoja, ehkäpä vastaus kysymykseen löytyy niistä.