2148575.jpg

 

Janakkalan vanhan kivikirkon läheisyydessä olevassa metsikössä sijaitsee koko joukko Laurinmäen torpparimuseon puisia rakennuksia, joiden ovet ovat avoinna yleisölle vain kesäisin. Tuskinpa tästä museosta muuhun vuodenaikaan saattaisikaan nauttia samalla tavalla kuin lämpimänä suvipäivänä, sillä vaikka keskeisimmät rakennukset reunustavatkin avointa pihapiiriä, on tuulimyllyt, riihet ja monet muut on siroteltu sinne tänne metsän siimekseen.

 

2148576.jpg

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Torpparimuseon kaltaisia museoita lienee Suomessa lukemattomia, ja ehkäpä juuri siksi ne ovat niin kiehtovia. Rakennukset on sisustettu yksinkertaisin puisin huonekaluin, jotka joku on kauan sitten nikkaroinut omilla käsillään. Asuinrakennusten katot ovat mustuneet lieden savuista, jotka edelleen tuntuvat leijailevan aavistuksenomaisina ilmassa. Vanhat puusta ja raudasta valmistetut työkalut kertovat fyysisestä työstä maatalouden parissa. Kaikki on kovin tuttua, monessa museossa nähtyä, mutta silti kuitenkin niin tuntematonta.

 

2148577.jpg

 

Metsässä kulkeva luontopolku johdattaa museolta torppareiden muistomerkille ja sitten vuoden 1918 juoksuhaudoille. Matkan varrella metsämansikat maalaavat huulet punaisiksi. Lopulta päädymme Pyhän Laurin lähteelle, joka herättää epävarmoja muistoja vuosikymmenen alusta. Onkohan tämä samainen lähde, jolla arkeologian opiskelijat vierailivat jonkin kurssin yhteydessä? Se näyttää samalta, mutta huolellisesta tarkastelusta huolimatta en tällä kerralla näe yhtään sammakkoa uimassa vedessä.

 

2148580.jpg

 

Kohta on joulu, mutta minä kaipaan kesää ja auringonpaisteisia museoretkiä Miehen kanssa.