Loman kunniaksi olen kierrellyt museoissa pitkästä aikaa oikein kunnolla: sunnuntaina Palanderin talossa, tiistaina Kulttuurien museossa ja torstaina Amos Andersonin taidemuseossa. Hienoja museoita kaikki, ja joka vierailu oman lastunsa arvoinen. Vaan mistäköhän aloittaisin? Ehkäpä keskeltä tällä kerralla.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Olimme tiistaina aikeissa mennä ystävän kanssa Amos Andersonin taidemuseoon kuuntelemaan Domus Pompeiana -näyttelyn yleisöopastusta puoli viiden aikaan. Kuitenkin jo puoli tuntia ennen kierroksen alkua saatoimme havaita museoon virraneen niin paljon väkeä, ettei sekaan tahtonut sopia. Päätimme viisaasti palata asiaan torstaina, jolloin opastettu kierros oli jo yhdeltä.

 

Onneksi Helsingin keskustassa riittää museoita. Kävelimme Kulttuurien museoon, jossa väkeä oli huomattavasti vähemmän. Vaihtuva näyttely, Rajantakaista Karjalaa, oli antoisa. Esillä oli paljon valokuvia ja monenlaisia esineitä Itä-Karjalasta – muun muassa olkainhameita, pyyheliinoja, kangaspuut, ikoneita ja erilaisiin juhliin liittyviä välineitä. Erityisesti jäi mieleen näyttelyn äänimaailma, alati läsnäoleva naisen laulu.

 

Vaihtuvan näyttelyn jälkeen oli vuorossa syksyllä 2004 avattu perusnäyttely, Kaukaa haettua, jota kumpikaan meistä ei ollut nähnyt. Jostain syystä ajattelimme, että se olisi melko pienikokoinen, mutta pian saimme huomata erehtyneemme.

 

Kulttuurien museon perusnäyttely on todella hieno ja mielenkiintoinen. Nähtävillä on Museoviraston yleisetnografisiin ja suomalais-ugrilaisiin kokoelmiin kuuluvia esineitä, joita ennen Kulttuurien museon aukeamista vuonna 1999 sai ihailla Suomen Kansallismuseossa. Omassa museossaan nämä esineet pääsevät esille aivan eri tavalla kuin aikaisemmin.

 

Kaukaa haettua -näyttely kertoo paitsi vieraista kulttuureista, myös suomalaisen tutkimusmatkailun ja keräilyn historiasta, joka kytkeytyy elimellisesti ensimmäisiin suomalaisiin museoihin ja Kansallismuseon sekä sen kokoelmien syntyyn. Museoihmisen näkökulmasta kyseessä on jossain määrin tuttu, mutta sitäkin mielenkiintoisempi aihe.

 

Perusnäyttelyn jännittävät, kauniit ja ihmeelliset esineet muun muassa Kiinasta, Alaskasta ja Mesa Verdestä ovat kiehtovampia kuin uskalsin kuvitellakaan. Museoviraston kokoelmista löytyy melkoisia aarteita!