<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Päädyimme tänään spekuloimaan ystäväni Aminan kanssa puhelimessa millaisia olisimme, jos sattuisimmekin jostain syystä olemaan miehiä. Tämä osoittautui erittäin mielenkiintoiseksi ja yllättävän avartavaksi ajatusleikiksi, josta olen melko tohkeissani vieläkin.

 

On totta, että maailma näyttää erilaiselta miehen silmin. Omaan persoonaan sidotusta näkökulmasta sen huomaa tavanomaista paremmin. Miehiltä ja naisilta toivotaan ja edellytetään kovin toisenlaisia tekoja, ja heille ovat sallittuja eri asiat.

 

Jos minä ja Amina olisimme miehiä, olisi varsin epätodennäköistä, että olisimme ystäviä. Olisimme yksinkertaisesti liian erilaisia voidaksemme ymmärtää ja hyväksyä toisiamme. Minä olisin ujo, epävarma ja vähän epäsosiaalinen, Amina taas oikea alphauros, lyhyt mutta lihaksikas. Hän hurmaisi kyllä naisia, mutta ei osaisi arvostaa tai kunnioittaa näitä. Minä taas kaipaisin naista rinnalleni, mutta menekkini olisi heikkoa. Viettäisin aikaani Ihmissuhteet ja tasa-arvo -blogissa valittamassa kilttien miesten heikkoa naismenestystä. Olisin aika katkera siitä, etten kelpaisi kenellekään. Mies, jonka kanssa tässä elämässä seurustelen, olisi tuskin naiseksi muunnettuna kiinnostunut minunlaisestani miehestä. Enkä uskaltaisi ainakaan tehdä aloitetta.

 

Jos olisin mies, olisin tietysti nörtti: silmälasipäinen, vähän pullea ja viihtyisin koneen ääressä. En kuitenkaan olisi opiskellut it-alaa, sillä en ole matemaattisesti lahjakas. Luultavasti olisin humanisti kuten nytkin. Mikäli en olisi opiskellut arkeologiaa, niin mahdollisesti sosiaalihistoriaa. Jotain ihmisiin liittyvää kuitenkin, sillä epäsosiaalisista luonteenpiirteistäni huolimatta olisin kiinnostunut ihmisistä tutkimuskohteina.

 

Miehenä tuskin olisin päätynyt museotyöhön, sillä miehet harvemmin alaa opiskelevat. Luultavammin olisin suuntautunut tutkimukseen, ja ehkä tekisinkin parhaillaan väitöskirjaa. Armeijaa en olisi käynyt, mutta minulle olisi saattanut tarjoutua mahdollisuus hankkia mielekästä työkokemusta sivarina maisteriksi valmistumisen jälkeen. Sivaripaikan myötä olisi saattanut löytyä töitä myöhemminkin. Toisaalta olisin kylläkin saattanut jo nuorella iällä luistaa koko asevelvollisuuskahleesta atooppiseen ihottumaani vedoten.

 

Vastakkaisen sukupuolen edustajana tuskin olisin intoutunut muuttamaan pois kotoa 17-vuotiaana. Olisin varmaankin odottanut yliopisto-opintojen alkuun saakka. Asuisin Helsingissä, koska ei olisi mitään syytä muuttaa pois paikkakunnalta.

 

Eräiltä piirteiltäni muistuttaisin huolestuttavan paljon veljeäni, mutta en onneksi kaikilta.

 

Arvelenpa, että tällaisella luonteenlaadulla varustettuna on suotuisampaa olla nainen kuin mies. Ja vaikka olisinkin aivan toisenlainen, en siltikään haluaisi vaihtaa elämääni miehen elämään. Olen onnellinen naisena.

 

 

 

Millainen mies tai nainen sinä olisit?