Lauantaina meidän oli tarkoitus mennä ihmettelemään Hämeen linnavuoria miehen (emme ole vielä päässeet yksimielisyyteen siitä, millä nimellä häntä tulisi blogissa kutsua, ja jostain syystä en lämpene esimerkiksi Äijälle tai Kolmilahkeiselle) kanssa. Onneton sää – ensin lunta, sitten räntää ja lopuksi vesisadetta – piti kuitenkin huolen siitä, että päätimme lykätä retkeä hamaan tulevaisuuteen. Harmittaa.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Koska vietämme miehen kanssa viikonloput yleensä Helsingissä minun luonani, on Hämeenlinnan lähitienoiden kierteleminen jäänyt melko vähälle. Olemme ehtineet kesän ja syksyn aikana käymään vasta Mantereenlinnalla Hämeenlinnassa ja Rapolan linnavuorella Valkeakosken Sääksmäellä.

 

Rapolassa olen vieraillut kerran aikaisemminkin, opintoihin liittyvän muinaisjäännösretken yhteydessä vuosia sitten. Rapolan komea rautakaudella ja varhaiskeskiajalla käytössä ollut muinaislinna on suurin Suomessa, ja sen ympäristössä on jälkiä rautakautisesta asutuksesta (mm. muinaispelto) sekä kalmistoja. Alue oli uhattuna 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa kolmostien rakennushankkeen vuoksi. Suunnitelmissa oli, että moottoritie olisi tullut kulkemaan aivan muinaislinnan kupeesta. Onneksi arkeologit ja kulttuuriväki nousivat barrikadeille ja likimain valmistautuvat köyttämään itsensä muinaislinnaan rakennustöiden estämiseksi. Riemu oli suuri, kun vuonna 1993 Rapolan linnavuori ympäristöineen siirtyi valtion omistukseen ja Museoviraston hallintaan. Sen jälkeen alueella onkin suoritettu lukuisia tutkimuksia.

 

Rapolan linnavuori on yksi Suomen tunnetuimmista muinaisjäännöksistä ja suosittu ulkoilualue. Syksyisellä käynnillämme pääsimme miehen kanssa todistamaan kuinka nykynuorisokin on ottanut alueen osuvalla tavalla käyttöönsä. Missäpä muualla larppaajat voisivat samalla tavalla eläytyä roolipeleihinsä (tosin kyseiset larppaajat eivät ehkä kaikkein parhaiten Star Wars -puvuissaan ympäristöön istuneet)? Vaikka pidin linnavuorella larppaamista erinomaisena keksintönä (ja olin ehkä jopa hieman kateellinen siitä, ettei itselleni nuorena ollut tarjolla moista ympäristöä käytettäväksi), sai kukkahattutäti minussa kuitenkin vallan, kun näin teinien pomppivan niin vapautuneesti kiveyksillä, että kivet sinkoilivat. Sain pidettyä suuni kiinni, vaikka mieleni olisi tehnyt lausua muutama valittu sana muinaisjäännösten oikeaoppisesta kohtelusta. Ei paasauksesta olisi kuitenkaan ollut mitään hyötyä :(

 

Rapolan muinaislinna on erittäin hyväkuntoisen oloinen moniin muihin kiinteisiin muinaisjäännöksiin verrattuna. Pääkaupunkiseudulla monet pronssi- ja rautakautiset hautaröykkiöt ovat olleet pitkään suoranaisen ilkivallan kohteina. Esimerkiksi Espoosta löytyy paikkoja, joissa hautojen kiveykset on levitelty pitkin maastoa tai viskelty rinnettä alas.