Eläköön epäsosiaalisuus!

Yksi vastikään päättyneen loman parhaita hetkiä oli, kun tajusin reilu viikko sitten, että YouTubeen on ladattu kauan kaipaamani animesarja Candy Candy kokonaisuudessaan alkuperäiskielellä ja englanniksi tekstitettynä. Muistoja tästä itkettävän ihanasta sarjasta kirjoittelin blogiini melkein tasan kaksi vuotta sittenkin. Silloin en osannut edes kuvitella, että joskus saisin silmieni eteen kaikki sataviisitoista 1970-luvulla valmistunutta jaksoa. En osannut myöskään kuvitella, että jaksoja voisi olla niin paljon – jälkikäteen ajateltuna tosin aivan liian vähän.

Candy Candy on sydäntäraastava saippuaooppera, jonka päähenkilö on energinen ja elämäniloinen orpotyttö Candice White alias Candy. Sarjan aikana Candy varttuu vauvasta lähes täysi-ikäiseksi, saa elinikäisiä ystäviä, adoptoidaan, rakastuu, menettää rakkaansa, kohtaa epämiellyttäviä ja vihamielisiä ihmisiä, opiskelee ammattiin ja aloittaa työnteon. Orpokotitaustansa vuoksi häntä ei koskaan hyväksytä kaikissa piireissä, mutta hänen ulospäinsuuntautunut luonteensa vetoaa useimpiin. Ystävyys ja rakkaus ovat Candy Candyn keskeisiä teemoja, ja niitä käsitellään tavalla, joka saa ainakin minut kyyneliin (tai jopa vollottamaan äänekkäästi, jos kukaan muu ei satu olemaan kotona kuulemassa) lukemattomia kertoja. Vaikka päähenkilö onkin välillä jopa tuskastuttavan naiivi, ei tarina ole liian kaunisteltu ja vaaleanpunainen. Candy Candy on vuosisadan rakkaustarina, vaikka netin keskustelupalstoilla ei vieläkään ole päästy yksimielisyyteen siitä, kuka on Candylle loppujen lopuksi se oikea.

Aluksi katselin sarjaa maltillisesti muutaman jakson kerrallaan. Sitten tarina tempaisi mukanaan. Torstaina sain kaksi nelivuotiasta yökylään. Kun he katsoivat Pikku Kakkosta, minä katsoin Candy Candyä. Perjantaina luimme tyttöjen kanssa kirjoja, kävimme katsomassa Päkä Pässiä ja Valvillan tehdasmuseota. Kotimatkalla museosta vuokrasin lapsille Pienen merenneidon ja sulkeuduin itse katsomaan Candy Candyä. Lauantaina, kun useimmat ihmiset nauttivat auringonpaisteesta ulkona, istuin neljätoista tuntia tietokoneen ääressä nenäliinaa nyrkissä puristaen. Sunnuntaina en kyennyt aivan tällaiseen saavutukseen, ja loma ehti loppua ennen viimeistä jaksoa. Maanantaina katsoin yhden jakson aamulla ja loput illalla töiden jälkeen. Yhdentoista aikaan pääsin huokailemaan ja  kyynelehtimään loppuratkaisulle.

Seuraavaksi aion selvittää löytyisikö jostakin se manga, johon anime perustuu.


Alkumusiikki:

 

Candy Candyn ensimmäisen jakson ensimmäinen puolikas: