<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Erehdyimme Miehen kanssa pari päivää sitten hetkellisessä mielenhäiriössä vuokraamaan elokuvan Eragon. Jo viime kesänä tai syksynä näin Eragonin trailerin ja arvelin, että kliseisempää fantasiatarinaa tuskin voidaan kokoon kursia.

 

Kuinka oikeassa olinkaan.

 

Eragon edustaa sitä perinteistäkin perinteisempää fantasiagenreä, jossa tavallinen maalaispoika saa yllättäen huomata olevansa jotain aivan muuta, jotakin erikoista. Tässä tapauksessa päähenkilö saa käsiinsä lohikäärmeen munan, josta pian kuoriutuukin sininen lisko. Maalaispoika Eragonista tulee ensimmäinen lohikäärmeratsastaja pitkiin aikoihin! Katsojan suureksi harmiksi hän on raivostuttava teinipoika, joka tuntuu kussakin tilanteessa valitsevan kaikkein lapsellisimman tavan toimia. Asialla lienee jotain tekemistä sen kanssa, että elokuva perustuu 15-vuotiaan pojan kirjoittamaan kirjaan.

 

Kliseisen tarinan lisäksi elokuva on saanut aivan liikaa vaikutteita (joku voisi oikeutetusti puhua jopa kopioimisesta) Taru sormusten herrasta -trilogiasta. Toljotimme ruutua suut ammollaan ja aina välillä pyrskähdimme räkäiseen nauruun huomatessamme jälleen uuden vankkoja déjà vu -tuntemuksia aiheuttavan kohtauksen, maiseman, henkilön tai kuvakulman. Monet elokuvan nähneet ovat havainneet siinä melkoisesti yhtäläisyyksiä myös Tähtien sotaan.

 

Olen jaksanut epärealistisesti uskoa, että naisten aliarviointi ja sijoittaminen vikiseviin sivurooleihin olisi jo ns. passé. Eragon palautti elävästi mieleeni, etteivät asiat kenties sittenkään ole aivan niin hyvin. Koko elokuvassa oli vain kolme naista (jos naispuolista lohikäärmettä ei lasketa), joista kaksi esiintyi valokeilassa noin minuutin verran. Kolmas – ja vieläpä tarinan kannalta sangen keskeinen henkilö – vietti suurimman osan ajasta vangittuna odottamaansa pelastajaansa, ihanaa teinipoikaa. Huokaus...

 

Elokuva päättyi kuin seinään, mihin on tietysti looginen selitys. Kyseessähän oli tietenkin trilogian ensimmäinen osa. Ihmettelen vain kuka suostuu vapaaehtoisesti katsomaan ne kaksi jälkimmäistä osaa.

 

Mikäli Eragonin juoni kiinnostaa enemmän, kannattaa lukea osuva arvostelu elokuvasta täältä ;)

 

Olemme tuijottaneet Miehen kanssa aika paljon elokuvia viime aikoina, mutta Eragon voittaa helposti säälittävimmän tapauksen -palkinnon. Jopa nuorisolle suunnattu Alex Rider & Stormbreaker oli miellyttävämpää katseltavaa, vaikka siinä ällistytti tolkuton väkivallan viljely, joka oli yhdistetty kaunisteltuihin voimasanoihin. Ei kirosanoja teini-ikäisille! Huh.

 

Tänään on taas suunnitelmissa leffailta. Kaksi viikkoa sitten olin koehenkilönä Helsingin yliopiston psykologian laitoksella (eivät edes laittaneet piuhoja päähän tällä kertaa, höh!), ja sain palkkioksi leffalippuja. Ajattelimme käyttää liput tänään ja käydä katsomassa kehutun Pan's Labyrinthin, jonka pitäisi olla fantasiaa parhaimmillaan. Vapise, Eragon!