<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Haaveissako vain?

 

ICOMin kongressissa Wienissä kuulin kymmeniä mielenkiintoisia esityksiä ja puheenvuoroja erilaisista museoalaa koskettavista kysymyksistä. Ne saivat minut ajattelemaan, että jos minua joskus jostain käsittämättömästä syystä pyydettäisiin puhumaan kansalliseen tai kansainväliseen museoalan kongressiin, haluaisin ehdottomasti esittää mielipiteeni museoblogeista.

 

Olen vakaasti sitä mieltä, että jokaisella itseään kunnioittavalla museolla pitäisi olla oma blogi. Ja koska tämä on käsitykseni, en voisi olla enempää hämmästynyt siitä, kuinka harvinaisesta ilmiöstä itse asiassa (vielä!) onkaan kysymys.

 

Kun museot aivan säännöllisesti ja yleisesti joutuvat kamppailemaan mahdollisuuksista tulla laajemmin tunnetuiksi, mikä olisikaan museolle loogisempi ja ennen kaikkea edullisempi tapa viestiä toiminnastaan, kokoelmistaan, historiastaan ja arvoistaan kuin ylläpitää tiuhaan päivittyvää blogia. Mitä suuremmasta museosta on kysymys, sitä helpommin olisi saatavilla kirjoittajiakin.

 

Tällä hetkellä museoiden blogit ovat ainakin Suomessa lähes silkkaa utopiaa. Luonnontieteellisen keskusmuseon blogin viimeaikainen päivitystahti on ollut noin kerran puolessa vuodessa, ja Helsingin kaupunginmuseon ylläpitämä lähiöblogi Elämää Myllypurossa näyttää eläneen vain viime tammikuun ja maaliskuun välisen ajan. Muista suomalaisten museoiden blogeista minulla ei ole tietoa.

 

Maailmalla museoblogien määrä on kuitenkin kasvussa. Kun vierailin www.museumblogs.org -sivustolla ensimmäistä kertaa (muistaakseni) tämän vuoden alussa, oli sinne listattu täsmälleen sata blogia. Nyt määrä on noussut jo 196:een, ja oletettavasti useimmat museoiden ylläpitämät blogit eivät sivustolta edes löydy.

 

Museoblogit voi oikeastaan karkeasti jakaa kahteen ryhmään. Ensimmäiseen kuuluvat ne, jotka on suunnattu kaikille museoista kiinnostuneille, mutta erityisesti asiakkaille ja potentiaalisille asiakkaille. Jälkimmäisen ryhmän blogeissa taas kirjoitetaan ja keskustellaan aiheista, jotka pääasiassa askarruttavat alalla työskentelevien mieliä.

 

Mielestäni Suomessa olisi tarvetta erityisesti yleistä kiinnostusta herättäville museoblogeille. Ammattilaisten välinen mielipiteidenvaihto sen sijaan kaipaisi kipeästi omaa keskustelufoorumiaan. Tällaiselle olisi käyttöä kansainvälisestikin; edes ICOM ei sellaista jäsenilleen tarjoa.

 

Nähdäkseni museoalalla Internetin hyödyntäminen on monellakin tavalla edelleen lapsenkengissään. Osittain tähän vaikuttavat tietysti taloudelliset seikat, mutta osaltaan myös museoammattilaisten ikäjakauma. Monelle Internet ei edelleenkään ole keskeinen tiedonhaun kanava ja vaikka olisikin, ei kaikkia sen tarjoamia mahdollisuuksia hahmoteta tai olla niistä edes kiinnostuneita.

 

Miksi juuri blogi?

 

Miksi puhun nimenomaan blogien puolesta? No tietysti siksi, että liki vuoden verran omaa blogia pitäneenä ja kymmeniä muita blogeja seuranneena olen huomannut kuinka verrattomasta viestintämuodosta onkaan kysymys. Museoiden kannalta seuraavat keskeiset seikat puhuvat blogien puolesta:

 

Blogin perustaminen on helppoa ja halpaa eikä sen päivittämiseen kulu liikaa yksittäisen työntekijän aikaa. Koska merkintöjä kirjoitetaan vähän kerrassaan, ei perustamista tarvitse edeltää useiden viikkojen tai kuukausien pituinen valmistelutyö. Jos päivittämisestä huolehtii useampi kuin yksi henkilö, saadaan blogiin mielenkiintoisella tavalla näkökulmaeroja ja ajan kulutus per henkilö vähenee entisestään.

 

Koska blogi päivittyy säännöllisesti, se kertoo museon olevan ”elossa” ja kenties jopa ”ajan hermolla”. Ehkäpä tämän voisi mieltää jonkin sortin pölyjen pyyhkimiseksi – pölyisistä museoistahan puhutaan aivan säännöllisesti niin tiedotusvälineissä kuin melkein missä tahansa keskusteluissa.

 

Museoiden henkilökunnan ja ”suuren yleisön” välisen kommunikaation kannalta blogi on erinomainen väline. Kommentoiminen omalla nimellä tai anonyymina kannustaa vuorovaikutukseen, josta parhaassa tapauksessa hyötyvät molemmat osapuolet.

 

Suuri osa blogien ”kanta-asiakkaista” on nuorehkoja ja keski-ikäisiä naisia. Toisaalta suuri osa museoiden ”kanta-asiakkaista” on keski-ikäisiä tai sitä vanhempia naisia. Potentiaaliset yleisöt osuvat siis ainakin osittain kohdalleen, ja piristävänä lisämausteena on mahdollisuus tavallisesta poikkeavien yleisöjen mielenkiinnon herättämiseen.

 

Blogilastut kirjoitetaan yleensä vähemmän jäykkään tyyliin kuin (museoiden) tavanomainen Internetsivustojen sisältö. Teksti on epävirallisempaa, helpommin luettavaa, lyhyempää ja mahdollisesti mielenkiintoisempaa. Lastujen aiheet voivat olla mitä moninaisimpia; tilkkutäkkimäisyys on sallittua ja suotavaa. Vaikka muotoseikoista tingittäisiinkin, ei se silti tarkoita asiasisällöstä tinkimistä. Kirjoittajina olisivat kuitenkin alan ammattilaiset.

 

Millainen blogi?

 

Jos minulla olisi mahdollisuus perustaa blogi omalle museolleni tai oikeastaan mille tahansa kulttuurihistorialliselle museolle, voisi se olla vaikkapa tällainen:

 

-         Blogia päivitettäisiin säännöllisesti kerran viikossa tai kahdessa, mahdollisesti aina tiettynä viikonpäivänä.

-         Museon tapahtumista, esimerkiksi ilmaisista yleisöopastuksista, luennoista ja työpajoista raportoitaisiin. Keskeiset tapahtumat esiteltäisiin tietenkin jälkikäteen blogissa sanoin ja kuvin.

-         Blogi olisi erinomainen kanava tuoda museon kokoelmia esille laajemmin: näyttelyihin mahtuu vain murto-osa kiinnostavista esineistä.

o       Yksittäisiä esineitä tai laajempia esinekokonaisuuksia voitaisiin esitellä vaikkapa kategoriassa ”Varastojen kätköistä”. Näin saataisiin yleisön tietoon myös sellaisia esineitä, jotka huonon kuntonsa, suuren kokonsa tai muiden syiden takia eivät näyttelyihin koskaan pääse. Merkittävä osa museoiden kokoelmista kuuluu tähän kategoriaan.

o       Myös näyttelyssä olevia esineitä voitaisiin esitellä, sillä vain harva kävijä ehtii museovierailun aikana perehtyä joka esineeseen.

o       ”Kuukauden esine” löytyisi tietysti blogista.

o       Tunnistamattomien esineiden kuvia voitaisiin myös panna esille blogiin, jolloin lukijat voisivat auttaa henkilökuntaa tunnistustyössä.

-         ”Kulissien takana” -tagin alle tulisi lastuja, jotka esittelevät käytännön museotyötä. Kuvittelisin, että monia ihmisiä kiinnostaa näyttelyiden lisäksi myös itse museotyö, esimerkiksi se, millä tavalla näyttelyitä suunnitellaan ja rakennetaan. Blogin avulla prosessi olisi mahdollista kuvata vaihe vaiheelta. Myös luettelointia ja muita museoiden perustöitä voitaisiin esitellä. 

-         ”Opettavaisia” lastuja voisi kirjoittaa esimerkiksi siitä, millä tavalla vanhoja esineitä ja valokuvia tulee käsitellä, jotta ne säilyisivät pidempään.

-         Museon saamat tuoreet lahjoitukset ja hankinnat voisi esitellä blogissa lyhyesti. Tämä olisi samalla julkinen kiitos lahjoittajille.

-         Museon valokuvakokoelmasta voitaisiin julkaista mielenkiintoisia valokuvia, ja toisaalta yleisön apua voitaisiin pyytää tuntemattomien henkilöiden tunnistamisessa.

-         Blogissa esiteltäisiin museon toimialaan liittyviä historiallisia tapahtumia, työtapoja, paikkoja ja henkilöitä.

-         Lisäksi blogissa voisi olla linkkejä museoalaa koskettaviin uutisiin ja muihin samaa aihepiiriä käsitteleviin museoihin Suomessa ja muualla maailmassa.

 

Jään suurella mielenkiinnolla odottamaan tapahtuuko museoblogien määrässä niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa merkittävää kasvua lähitulevaisuudessa. Sitä ainakin kovasti toivon.

 

Jos jollakulla on tietoa tässä lastussa mainitsemattomista suomalaisista museoblogeista, mielihyvin kuulisin siitä kommenttilaatikossa, ja tietysti kaikki muutkin kommentit ovat enemmän kuin tervetulleita.