Heti, kun Mies videovuokraamossa totesi elokuvan olevan unettavan tylsä, tiesin, että tulisin rakastamaan sitä koko sydämestäni. Ja niin rakastinkin, sillä elokuvamaun suhteen olemme niin erilaiset kuin kaksi ihmistä vain voi. Itse olen stereotyyppisen naisellinen; nautin pitkistä ja tunteikkaista draamoista. Miehen makuun ovat vauhdikkaat ja väkivaltaiset toimintaelokuvat. Mikä hänestä on kuolettavan pitkästyttävää, on minusta ihastuttavaa – ja sama luonnollisesti päin vastoin.

 

Niin, Kaunis mieli, on todellakin kaunis ja koskettava elokuva. Parempaa en ole nähnyt aikoihin. Siksi jaksankin ihmetellä, mikä on se salaperäinen muuttuja, joka määrittelee ihmisen mieltymykset niin elokuvien, kirjallisuuden, ruokien kuin kaiken muunkin suhteen. Kumpuaako se kasvatuksesta, vai onko se olemassa pienenä ituna jo syntymän hetkellä? Miten kukaan voi pitää Kaunista mieltä niin tylsänä filminä, ettei kykene edes katsomaan sitä loppuun?

 

"Kenties asiat, joista emme pidä, kertovat meistä enemmän, kuin ne joista pidämme", lausui minulle toissapäivänä tuntematon mies Kolmen sepän kirjakaupassa Natalian Bollywood-kirjan julkistustilaisuudessa. Mielenkiintoinen ajatus, todellakin. Asioista pitäminen on sosiaalisesti hyväksyttävä ja suotava ilmiö, mutta pitämättömyyteen linkittyy ajatuksia ennakkoluuloista, nirsoilusta ja hankalasta luonteenlaadusta. Ei ole suinkaan tavatonta, että epämieltymys joitain asioita kohtaan pyritään kätkemään muilta kohteliaisuussyistä. Todelliset mielipiteet kerrotaan kenties vain kaikkein lähimmille.

 

1126535.jpg

Jari Sedergren haastatteli Natalia Laurilaa Parhaat Bollywood-elokuvat -kirjan julkistustilaisuudessa maanantaina. Tuskin maltan odottaa, että pääsen lukemaan kirjan.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Äärimmillään pitämättömyys voi olla aggressiivista, neutraaleimmillaan lievästi epämiellyttävä tunne, lähes huomaamaton nenän nyrpistys. "Makuasioista ei voi kiistellä", sanotaan. Niistä kuitenkin kiistellään kaiken aikaa, muun muassa videovuokraamon valikoimien äärellä. Makuasioiden suhteen tehdään paljon kompromisseja.

 

Olen tietysti kärkäs tekemään sellaisen tulkinnan, että ne, jotka kammoavat draamaelokuvia, pelkäävät tosiasiassa kosketusta omiin tunteisiinsa. Kulttuurimme sallii tunnepuolen eri variaatiot naisille, mutta kieltää monet niistä miehiltä. Onkin ymmärrettävää, että nimenomaan miehet useammin kokevat tällaiset elokuvat epämiellyttävinä – tai pyrkivät tarkastelemaan niitä esimerkiksi teknisestä näkökulmasta.

 

Mistä sitten kertoo toimintaelokuvien vastaisuus? Jostain mielenkiintoisesta syystä tähän kysymykseen ei ole lainkaan niin helppo vastata. Itseanalysointi on kiehtovaa, muttei aina kovin yksinkertaista. Siksi tyydynkin luettemaan lopuksi satunnaisia esimerkkejä asioista, joista en syystä tai toisesta pidä. Tehköön kukin oman tulkintansa.

 

Riisipuuro

Useimmat toimintaelokuvat ja komediat

Penkkiurheilu (ja etenkin se ääneen huutaminen, kun "Suomi teki maalin!")

Epäaitous

Olut

Kansalliskiihko

Small talk

Tupakansavu

Homejuusto

Useimmat oranssin ja keltaisen sävyt

Kahvi

Rasismi ja suvaitsemattomuus ylipäätään

Jazz

Suolakurkut

Epäoikeudenmukaisuus