Olen hukannut kamerani. Se ei ole kotona eikä se ole töissä. Se ei ole myöskään yhdessäkään niistä paikoista, joihin olen hädissäni soittanut.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

En ymmärrä, mihin se on voinut joutua. Viimeinen varma muistikuva kapistuksesta on toissasunnuntailta, jolloin kuvasin vesipisaroita kääpiöbanaanin lehdillä.

 

Juuri nyt ei olisi varaa ostaa uuttakaan; kihlasormukset sekoittivat jo budjetin.

 

Kyllä eilen harmitti, kun aurinko kimalteli veikeästi metalliristikosta versovilla jääpuikoilla. Miten nättejä kuvia niistä olisi saanutkaan. Käsi haroi laukkua, mutta eihän sieltä mitään löytynyt, paitsi kasa hiutuneita papereita ja ryyppyisiä vanhoja kuitteja.