Löysin äskettäin kellarista repullisen vanhoja lapsuuteeni liittyviä papereita. Nyt paperit ovat levällään olohuoneen lattialla ja niiden selailu tuottaa huvittuneisuuden hetkiä, suurta mielihyvää sekä jostain ”kumman” syystä myös nolouden tunteita. Eräässä päiväämättömässä paperilappusessa – olen oppinut vasta museolla kantapään kautta tunkemaan päivämäärän vähäpätöisimpäänkin paperinpalaseen – on kolmen Kaari Utrion kirjan arvostelut, jotka olen käsialasta päätellen kirjoittanut 12- tai 13-vuotiaana. Koska kirja-arvostelut ovat yksi tämän blogin keskeisistä teemoista, on hyvin luonnollista liittää nämä hieman vanhemmatkin arviot tänne. Kopioin arvostelut sellaisenaan enkä puutu oikeinkirjoitukseen.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

”Pirkkalan pyhät pihlajat

 

Eipä ollut kovin erikoinen kirja. Kaari Utrion huonoin. Kirja oli mielestäni sekava ja pitkäveteinen, koska siinä ei tapahtunut mitään.

Arvosana: 6-

 

Karjalan kruunu

 

Huomattavasti parempi, kuin edellisen kirja arvostelun kirja. Nyt en nukahtanut kesken kirjan. Luin tämän kirjan kahdessa päivässä.

Arvosana: 9 ½

 

Sunneva keisarin kaupungissa

 

Kaari Utrion toiseksi paras kirja. Paras oli se ensimmäinen Sunneva. Kirja oli hauska.

Arvosana: 10

HUOM. Tämä oli vajaan päivän kirja.”

 

Oijoi, toivottavasti kirja-arvosteluni ovat edes hieman moniulotteisempia nykyään! Vanhoissa arvosteluissa on kieltämättä havaittavissa lievää liioittelun makua, sillä todistettavasti nukahdin ensimmäistä kertaa kirjan äärelle vasta yliopistolla opiskellessani. Nukahtamiseen vaaditaan tenttikirja, ainakin minun tapauksessani. Eräille henkilöille kyllä nukahtaminen kirjan ääreen tuntuu olevan helpompaa kuin kirjan ääressä valvominen ;)