<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Järvi kimmelsi sinisenä ja hopeaisena iltapäivän auringonpaisteessa. Järven lukuisat asukit, monenkirjavat kalat ja muut vesieliöt, juhlistivat kaunista kesäpäivää uiskentelemalla tyytyväisinä halki järven vesimassojen.

 

Järveä ympäröi tyypillinen suomalainen maisema. Useita tummanpunaiseksi maalattuja mökkejä seisoa kökötti rantaviivalla. Mökkien takana kasvoi uljaan rehevä havumetsä, jonka kirpeänraikas tuoksu täytti ilman kymmenien kilometrien säteellä.

 

Metsä oli enimmäkseen "luonnonmukainen", sitä ei ollut ihmiskäsi käynyt kovinkaan paljon käsittelemässä. Ainoastaan joitakin, vaaralliseksi koettuja lahoja puita oli kaadettu. Mutkitteleva hiekkatie tosin kulki metsän halki, sillä täytyihän mökkiläisten päästä mökeilleen ja pois.

 

Kirkuvankeltainen pikkuauto ajoi paraikaa pitkin hiekkatietä. Auton äänen kuullessaan oravat ja muut metsän eläimet kiirehtivät syvemmälle metsän siimekseen. Vaikka ääni ei ollutkaan niille täysin tuntematon, oli se kuitenkin kaikessa voimakkuudessaan hyvin pelottava.

 

Auto kiisi läpi metsän ja pysähtyi sitten erään mökin edustalle. Matkustajat astuivat ulos ajoneuvosta ja kasvot tyytyväisyyttä säihkyen he kääntyivät ihailemaan edessään kohoavaa mökkiä. Olihan mökki sentään sitä ihastelevan perheen ensimmäinen aivan ikiomaksi ostettu kesämökki.

 

Mökki oli vastarakennettu, kuten muutkin kaksikymmentä punaista tupaa järven rannalla. Ihanteellinen kesämökkeilypaikka oli vasta lyhyen aikaa sitten oivallettu ottaa hyötykäyttöön. Ensimmäiset mökkeilijät olivat saapuneet paikalle edelliskesänä, mutta nyt kaikille tuville oli löytynyt ostaja.

 

Ostajat olivat tyytyväisiä, he saapuivat sankoin joukoin viettämään kesälomaa maaseudun rauhaan. Mökkiläiset käyttäytyivät kuin muuttolinnut: jokaisena viikonloppuna he pyrähtivät paikalle, mutta arkipäiviksi palasivat kotikaupunkeihinsa. Ihmisiin tottumattomalle luonnolle tämä ei kuitenkaan ollut täysin vaivatonta.

 

Järven herkkä ekosysteemi kärsi mökkiläisten läsnäolosta enemmän kuin metsän. Ihmisten järveen kohdistuva toiminta sai järven vuosien saatossa hitaasti rehevöitymään. Rehevöityminen oli hyvin haitallista pikku järven erilaisille eliöille. Hapen väheneminen, mikä seurasi rehevöitymisen edetessä, tappoi joitakin keskitasoa herkempiä kalalajeja järvestä. Yhtenä ensimmäisistä kalakuolemista tapahtui lohien väistyminen, mikä ei luonnollisestikaan ilahduttanut kalastamista harrastavia mökkiläisiä.

 

Järven vesilinnut, sorsat, eivät myöskään pitäneet ihmisten saapumisesta alueelleen; sorsastuskaudella mökkiläiset innoissaan metsästivät järvessä pulikoivia vesilintuja.

 

Kuten on jo todettu, metsän ekosysteemi ei kärsinyt kuten järven. Metsä ei kuitenkaan selvinnyt mökkiläisten saapumisesta  täysin vaurioitta. Etenkin rauhallista elämää vaativat linnut kärsivät metelöivistä mökkiläisistä. Kaikki mökkiläiset eivät tietenkään häirinneet luontoa, mutta useat tekivät sitä kuitenkin huomaamattaan.

 

Mökkiläiset pelkäsivät villieläimiä. Kun metsän petokannat kasvoivat liian suuriksi - ihmisten mielestä - niitä typistettiin haulikoiden avulla. Tämä vaikutti siten, että ne eläimet, joita pedot luonnollisesti söivät ravinnokseen, pääsivät lisääntymään rajusti.

 

Mökkiläiset olivat yleensä kotoisin suurista kaupungeista, eikä heillä ollut yhtä suurta tietämystä siitä miten maaseudun rauhassa eletään kuin maalaisilla. Kaupungissa elävien erilaiset tottumukset ja käsitykset olivat suurena syynä luonnon vaurioitumiseen kesämökkialueella.

 

Viidentoista vuoden kuluttua viimeinenkin mökkeilijä päätti hylätä kesämökkinsä. Järvi, jonka edessä mökki seisoi, oli kalastus- ja uimakelvoton. Luonto ei enää ollut "turmeltumattoman kaunista" mökin ympärillä. Oli aika ostaa uusi kesämökki.

 

Sinä kesänä iltapäiväaurinko heijastui sameanvihreän veden pintaan. Vain muutamat harvat vesieläimet liikkuivat hitaasti järvessä. Pinnalla lentelevät hyönteiset olivat sentään energisiä. Ilmassa leijui pakokaasun tympeä lemu viimeisen mökkeilijän kaasuttaessa pois paikalta.

 

 

Tänään vietetään Blogiteemapäivää (Blog Action Day), jonka tämän vuoden teemana on ympäristö. Ylläoleva teksti on lukioaikainen ainekirjoitukseni aiheesta "Mökkiläinen ekosysteemin osana". Tarkkaa kirjoitusvuotta en muista, mutta todennäköisesti tuotos ajoittuu aikavälille 1996 – 1998. Mielenkiintoisena yksityiskohtana voidaan mainita, etten tuossa vaiheessa elämääni ollut käynyt vielä kertaakaan "mökkeilemässä".